Lusikka

Wikipedia

Keittolusikka

Lusikka on yleinen ruokailuväline. Lusikoita on monen kokoisia ja muotoisia. Ne soveltuvat erityisesti keittojen ja muiden nestemäisten ruokien syömiseen, mutta niitä voidaan käyttää moniin muihinkin tarkoituksiin. Lusikka on yleisin ruokailuun käytetty esine.

Jälkiruokalusikka

Nykyiset lusikat valmistetaan yleisimmin ruostumattomasta teräksestä. Hopeasta valmistetaan yleisimmin mm. teelusikoita, sekä tietysti kaikkia muitakin aterimia joita käytetään juhlavissa kattauksissa. Hopealusikat ovat myös yleisiä häälahjoja. Lasten käyttöön valmistetaan myös muovisia lusikoita. Monet ovat aloittaneet itsenäisen syömisen lusikalla, jossa on muovinen varsi ja kuminen kuppiosa.

Aiemmin Suomessa käytettiin etupäässä puulusikoita, joita yhä käytetään esimerkiksi keskiaikaisissa pidoissa ja monen perheen joulupuurolla. Jos puulusikkaa käyttää syömiseen tulee se ensin kastella, kuten puukauhakin tai käsitellä ruokaöljyllä. Tällöin puuro tms. ruoka ei tartu lusikkaan.

Hyvän puulusikan teko on kuitenkin varsin työlästä ja koneellisesti valmistettu lusikka ei näytä eikä tunnu kädessä hyvältä. Ennen vanhaan puulusikka oli monesti käsityötaidonnäyte. Valitettavan vähän puulusikoita on kuitenkin säilynyt museoissa, koska ne on yleensä käytetty loppuun.

Taidokkaasti käsin veistettyjä puulusikoita valmistaa edelleen mm. Näpertimö Oy.

[muokkaa] Historia

Hyvin yksinkertainen koneellisesti valmistettu puulusikka

Suomalaisten otaksutaan siirtyneen käsin syömisestä lusikan käyttöön ensimmäinen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Uusi ruokailutapa omaksuttiin ensin Turun seudulla, josta se vähitellen levisi muualle maahan. Vanhin säilynyt lusikka on 1200-luvulta.

[muokkaa] Lusikka mittana

Lusikkaa käytetään myös mittana ruuanlaitossa. Yksi ruokalusikallinen (rkl) vastaa kolmea teelusikallista (tl). Teelusikan koko on 5 millilitraa (ml) ja ruokalusikan 15 ml. Näin ollen 20 tl on sama kuin 1 desilitra (dl).