Luottokortti
Wikipedia
Luottokortti on kortti, jonka käyttäjä saa luottoyhtiöltä luottoa ostoksien tekoa varten. Luottoyhtiöt saavat tulonsa korttien käyttömaksuista, luottojen korosta ja pienestä provisiosta (kauppiaalta) jokaisesta ostotapahtumasta.
Osa korteista on globaaleja eli ne ovat käytössä suuressa osassa maailmaa. On myös yksittäisten kauppaketjujen myöntämiä luottokortteja, jotka toimivat kyseisen ketjun kaupoissa.
[muokkaa] Maksuaikakortti
Vaikka luottokortti on vakiintunut puhekielessä usein merkitsemään kaikkia maksuaikaa antavia kortteja, kortit joiden (yleensä lyhytaikaisesta) luotosta ei peritä vuosimaksun lisäksi erillistä korkoa ovat maksuaikakortteja, eivät luottokortteja. Esimerkki tällaisesta on mm. tavallinen Visa-kortti, joka tavallisesti antaa maksuaikaa ostoksille ostokuukautta seuraavan kuun loppuun eikä asiakkaalta peritä tästä kuin kortin käyttömaksu, esim. käyttörajaan perustuva prosentuaalinen vuosimaksu (yleensä n. 2%–2,5% käyttörajasta) tai kiinteä kuukausimaksu.
Visan ja Mastercardin provisio Suomessa on 0,9%–1,35% ostosten loppusummasta, riippuen ostotapahtuman varmennus- ja tilitystavasta. Provision maksaa kauppias. Tästä syystä esimerkiksi halpakauppa Lidlissä ei Visa tai Mastercard käy maksuvälineenä. Ulkomailla luottokortilla maksettaessa provisio saatetaan lisätä laskun loppusummaan. Suomessa tämä ei ole sallittua, vaan ostotapahtuman loppusumman on oltava sama maksutavasta riippumatta.
