Luonnontiede
Wikipedia
Luonnontiede on johdonmukainen oppi maailmankaikkeudesta. Se pohjautuu luonnon noudattamiin lakeihin. Luonnontieteet ovat tieteen aloja, jotka tutkivat luontoa. Luonnontieteilijät pyrkivät etsimään uusia tarkempia luonnonlakeja ja testaamaan vanhoja.
Luonnontieteitä ovat
- biologia, joka tutkii elävien olentojen, eliöiden ominaisuuksia ja käyttäytymistä
- ekologia, joka tutkii eliöiden ja niiden luonnonympäristön välisiä suhteita
- fysiikka, joka tutkii kaikkeutta, erityisesti aineen ja säteilyn käyttäytymistä ja vuorovaikutuksia
- geotieteet eli maatieteet, jotka tutkivat Maata
- kemia, joka tutkii alkuaineiden ja niiden yhdisteiden rakennetta ja ominaisuuksia sekä aineiden välisiä reaktioita
- tähtitiede eli astronomia, joka tutkii taivaankappaleita ja maailmankaikkeutta, sen rakennetta, ilmiöitä, alkuperää ja kehitystä.
Luonnontieteitä yhdistää täsmällisesti tapahtuva luonnon tutkiminen ja luonnossa esiintyvien ilmiöiden esittäminen matemaattisina lakeina. Luonnontieteissä tyypillistä on esittää hypoteesi tai teoria, jota tutkitaan kokeellisesti. Mikäli teoria pystyy ennustamaan uuden luonnonilmiön, se hyväksytään, kunnes löytyy parempi teoria, joka selittää ilmiön tarkemmin.
Monet luonnontieteet, kuten kemia, fysiikka ja tähtitiede, ovat niin lähellä toisiaan ja niiden välinen rajanveto on toisinaan keinotekoinen. Luonnontieteet muodostavat pohjan solveltaville tieteille, jotka hyödyntävät yhtä tai useampaa luonnontiedettä käytännön ongelmien ratkomiseen. Esimerkiksi nanotieteessä pyritään hyödyntämään ilmiöitä, jotka tapahtuvat tai ilmenevät nanometrimittaluokassa. Nanotiede on yhdistelmä useampaa luonnontiedettä.
Luonnontieteisiin ei kuulu matematiikka, tilastotiede eikä tietojenkäsittelytiede, vaikka ne ovat luonnontieteille arvokkaita työkaluja. Myöskään ihmistä tutkivia tieteitä, kuten humanistisia tieteitä, ei lasketa luonnontieteiksi.
[muokkaa] Katso myös
- Luonnontieteellinen menetelmä
- Luonnontieteelliset yliopistotutkinnot
- Humanistiset tieteet
- Yhteiskuntatieteet
