Liu Shaoqi
Wikipedia
Liú Shàoqí (yksink. 刘少奇; perint. 劉少奇) (24. marraskuuta 1898 – 12. marraskuuta 1969) oli Kiinan kommunistisen puolueen johtaja ja Kiinan kansantasavallan presidentti.
Liu valmistui vuonna 1921 yliopistosta Moskovassa, Neuvostoliitossa ja liittyi kommunistipuolueeseen samaisena vuonna. Hän palasi Kiinaan 1922 ja johti muutamia rautatietyöläislakkoja. Vuosien 1925 – 1926 aikana hän johti useita anti-imperialistisia liikkeitä ja lakkoja Hubeissa ja Shanghaissa. Vuonna 1932 hänestä tuli kommunistipuolueen Fujianin provinssin pääsihteeri. Kaksi vuotta myöhemmin Liu liittyi Pitkään marssiin ja oli eräs Mao Zedongin kannattajista Zunyin tapaamisessa. Vuonna 1936 hän oli Pohjois-Kiinan pääsihteeri, johtaen japanilaisvastaisia liikkeitä alueella. Liu valittiin puolueen pääsihteeriksi vuonna 1943. Sisällissodan aikana Liu toimi puolueen varapresidenttinä.
Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen toinen ja kolmas Kiinan kansankongressi valitsi Liun presidentiksi. Liu edisti manner-Kiinan talouskehitystä 1950-luvulla ja 1960-luvulla hän myös auttoi maata elpymään Maon Suuren harppauksen aiheuttamasta taloudellisesta katastrofista. Häntä nöyryytettiin Maon Kulttuurivallankumouksen aikana ja neljän koplan toimesta. He'nanissa Liuta pidettiin eristyssellissä, ja kammottavat olot aiheuttivat Liun kuoleman vuonna 1969.
Vuonna 1978 Deng Xiaopingin valtaannousun myötä hänen kunniansa palautettiin ja Liu haudattiin valtiollisin menoin.
