Layne Staley

Wikipedia

Layne Staley (1967–2002) oli Alice In Chains -rock/grungeyhtyeen laulaja/biisintekijä ja keulakuva vuodesta 1987 aina kuolinvuoteensa, 2002 asti. Staley tuli erityisen hyvin tunnetuksi omintakeisesta, upeasta laulutyylistään sekä synkistä, tummanpuhuvista sanoituksistaan. Häntä pidettiin Alice In Chainsin todellisena sieluna. Layne Staley on edelleen pidetty hahmo rockpiireissä. Hänen persoonansa elää yhä.

[muokkaa] Nuoruus

Layne Thomas Staley syntyi Kirklandissa, Washingtonin osavaltiossa 22. elokuuta 1967. Hän aloitti muusikonuransa ensiksi rumpalina kahdentoistavuoden iässä, mutta vaihtoi myöhemmin kiinnostuksen kasvaessa laulamiseen. Vanhemmat erosivat Laynen ollessa seitsemän vuotias. Hänen isänsä Phil Staley jätti vaimonsa ja lapsensa Laynen vielä ollessa nuori. Tällä oli suuri vaikutus Staleyn elämään myös myöhemmällä iällä. Tulevaa AIC vokalistia pidettiin teini-iässä varsin mystisesti käyttäytyvänä, outona persoonana. Todellisuudessa hän oli kuitenkin taiteellinen ja tiedonjanoinen. Taiteellisuudesta esimerkkeinä mm. Staleyn suunnittelema Alice In Chains Sun-logo ja Mad Seasonin Above-albumin kansilehdet.

[muokkaa] Ura, huumeet ja kuolema

Ennen Alice In Chains -yhtyeen muodostumista, Staley esiintyi useissa Seattlen undergroundbändeissä. Tosin silloin vielä rumpalina, joka lauloi toisinaan. Vuonna 1987 Staley sitten tapasi Jerry Cantrellin, jonka kanssa myöhemmin perusti kuuluisan kokoonpanon, johon liittyivät mukaan rumpali Sean Kinney ja basisti Mike Starr (joka vuonna 1993 vaihtui Mike Ineziin).

Huumeet tulivat mukaan Staleyn elämään 90-luvun alussa. Vuonna 1992 julkaistu Dirt albumi on oiva esimerkki huumeiden vaikutuksesta Staleyn sekä myös Cantrellin musiikin teossa. Staleyn jatkuva kamppailu huumeiden kanssa aiheutti sen, että AIC:n viimeiseksi studiotuotokseksi jäi Alice In Chains-albumi, joka julkaistiin vuonna 1995. Yhtye ei koskaan virallistanut hajoamispäätöstään, mutta vuoden 1995 jälkeen ei uutta biisimateriaalia (albumin muodossa) heiltä koskaan enää julkaistu. Layne Staleylla oli Alice In Chainsin lisäksi myös sivuprojekti nimeltään Mad Season. Sen ainoaksi julkaisuksi jäi debyyttialbumi Above, joka ilmestyi vuonna 1995.

Alice In Chains vokalisti vajosi entistä enemmän syvemmälle huumeisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä Demri Parrotin kuoltua vuonna 1996. Mies ei tästä koskaan toipunut ja hänen heroiinin käyttönsä vain lisääntyi. Lopulta Staley menehtyi 5. huhtikuuta 2002 heroiinin ja kokaiinin yliannostukseen Seattlen asunnollaan (University District apartment). Hänen ruumiinsa löydettiin vasta paria viikkoa myöhemmin kuolemasta, 20. huhtikuuta. Huumeongelmiensa vuoksi Staley pysytteli viimeiset elinvuotensa poissa julkisuudesta, eläen eristäytyneenä. Tästä poiketen Staley antoi kuitenkin haastattelun vain kaksi kuukautta ennen kuolemaansa argentiinalaiselle kirjailijalle, Adriana Rubiolle. Tämä haastattelu jäi Layne Staleyn viimeiseksi ja on luettavissa Rubion kirjasta, Layne Staley: Angry Chair. Alla muutama katkelma haastattelusta.

"I know I'm dying," he rasped through missing teeth. "I'm not doing well. Don't try to talk about this to my sister Liz. She will know it sooner or later."

"This f---ing drug use is like the insulin a diabetic needs to survive," he said. "I'm not using drugs to get high like many people think. I know I made a big mistake when I started using this sh--. It's a very difficult thing to explain. My liver is not functioning and I'm throwing up all the time and sh---ing my pants. The pain is more than you can handle. It's the worst pain in the world. Dope sick hurts the entire body."

"I know I'm near death," he said. "I did crack and heroin for years. I never wanted to end my life this way. I know I have no chance. It's too late. I never wanted [the public's] thumbs' up about this f---ing drug use. Don't try to contact any AIC (Alice in Chains) members. They are not my friends."

"My world became a nightmare," he said. "There were just shadows around me. I got a call saying that my dad had died, but my family always knew he was around doing all kind of drugs. Since that call I always was wondering, 'Where is my dad?' I felt so sad for him and I missed him. He dropped out of my life for 15 years."

[muokkaa] Diskografia

Alice In Chains

We Die Young EP - heinäkuu 1990
Facelift - 20. elokuuta 1990
Sap EP - 21. maaliskuuta 1992
Singles - Original Motion Picture Soundtrack - 1992
Dirt - 29. syyskuuta 1992
Jar Of Flies EP - 25. tammikuuta 1994
Alice In Chains - 7. marraskuuta 1995
Unplugged - 30. heinäkuuta 1996
Nothing Safe: Best Of The Box - 29. kesäkuuta 1999
Music Bank - 26. lokakuuta 1999
Live - 5. joulukuuta 2000
Greatest Hits - 28. elokuuta 2001
The Essential Alice In Chains - 5. syyskuuta 2006

Mad Season

Above - 15. maaliskuuta 1995

Muut julkaisut

Desire Walks On - 16. marraskuuta 1993 (vierailevana artistina Heart-yhtyeen kappaleella "Ring Them Bells")
L.O.V Evil - 15. joulukuuta 1995 (vierailevana artistina Second Coming-yhtyeen kappaleella "It's Coming After")
The Faculty Soundtrack - 15. joulukuuta 1998 (päävokalisti Pink Floyd-coverissa "Another Brick In The Wall")