Lattialämmitys
Wikipedia
Lattialämmitys on rakennusten lämmönjakotapa, jossa rakennuksen lattiassa kiertävä lammitysaine tai sähkövastus luovuttaa lämpöään lattiaan ja lattiasta lämpö edelleen siirtyy huoneilmaan. Yleisimmät toteutustavat ovat vesikiertoinen ja sähköinen lattialämmitys. Lisäksi on olemassa ilmakiertoinen lämmitys.
Lattialämmitystä käytetään lähinnä omakotitaloissa, sillä se soveltuu parhaiten ympärivuorokautiseen lämmittämiseen ja lämmitin tulee asentaa koko lattiapinta-alalle, jotta estetään lämpölaajenemisen mahdollisesti aiheuttamat ongelmat. Lattialämmitys lämmittää sisäilmaa tasaisesti, joten ilma ei kierrä lämpötilaeroista johtuen kuten patterilämmityksessä. Tämä vaikuttaa rakennuksen ilmastointiin. Lattialämmitys kuivattaa lattian joten sitä käytetään erityisen usein kosteissa tiloissa, vaikka rakennuksen muut huoneet lämmitetään jollain muulla tavalla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vesikiertoinen lattialämmitys
Vesikiertoisessa lattialämmityksessä vesi lämmitetään yleensä erillisellä lämpökattilalla tai sitten kaukolämmöllä. Keskeisin osa lämmitysjärjestelmää on lattiavalun sisään valettu kokonaan muovinen tai muovilla päällystetty kuparinen putkisto. Putki asennetaan noin 300 mm:n välein. Lisäksi tarvitaan jakotukki, jossa säädetään kullekin alueelle menevää vesivirtaa. Lämmitystehoa säädetään termostaattisella patteriventtiilillä. Etenkin lämpöpumppua käytettäessä vesikierron tulee olla matalalämpöinen kohtuullisen hyötysuhteen saavuttamiseksi.
Jälkiasennuksena asennettava lämmitys korottaa lattiaa vähintään 50 mm.
[muokkaa] Sähköinen lattialämmitys
Sähkötoimisessa lattialämmityksessä lattiavalussa oleva kaapeli toimii vastuksena ja lämpenee sähkövirran tehohäviöllä. Sähkövirran jännitettä alennetaan muuntajalla. Lämmitystehoa voidaan säätää huonekohtaisella termostaatilla.
Sähkölämmitykessä voidaan käyttää hinnaltaan edullisempaa yösähköä. Tämä tapa vaatii tavallista massiivisemman lattialaatan, johon lämpö yöllä varataan. Yöllä varattu lämpö ei kylmällä riitä, jolloin joudutaan käyttämään lisäksi kalliimpaa päiväsähköä. Yösähkö kuluttaa enemmän energiaa kuin tasainen lämmitys, koska epätasainen lämmitys lisää häviöitä suhteessa kokonaislämmitystehoon.
[muokkaa] Ilmakiertoinen lattialämmitys
Ilmakiertoinen lattialämmitys on periaatteelta kuin vesikiertoinen mutta kiertoaineena on ilma. Ilma kiertää putkessa suljetusti eli se ei sekoitu sisäilman kanssa. Ilman ominaislämpökapasiteetti on huomattavasti alhaisempi kuin veden eli sama massa ilmaa samalla lämpötilan muutoksella luovuttaa tai sitoo vähemmän lämpöä kuin vesi. Kun lisäksi ilma on huomattavasti harvempaa on tarvittava tilavuusvirta vesikiertoista suurempi. Virtausnopeutta ei voi erityisemmin nostaa, joten tarvitaan halkaisijaltaan noin 50 mm putkia. Lämpö siirretään kiertoilmaan yleensä erityisillä lattiaan upotetuilla lämmönsiirtoyksiköillä.
Kiertoputken puhkeaminen esim. remontissa ei aiheuta suuria ongelmia kuten vesiputken puhkeaminen tai kaapeliin osuminen. Yleensäkin ilmakiertoinen lattialämmitys on huoltovapaa.
