Larry Holmes
Wikipedia
| Larry Holmes | |
| Tiedot | |
|---|---|
| Oikea nimi | Larry Holmes |
| Lempinimi | The Easton Assassin |
| Painoluokka | raskassarja |
| Maa | Yhdysvallat |
| Syntymäaika | 11. maaliskuuta 1949 |
| Syntymäpaikka | Cuthbert, Georgia, Yhdysvallat |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 75 |
| Voitot | 69 |
| Tyrmäysvoitot | 44 |
| Tappiot | 6 |
| Ratkaisemattomat | 0 |
Larry Holmes (s. 11. maaliskuuta 1949) on yhdysvaltalainen entinen ammattilaisnyrkkeilijä ja raskaansarjan maailmanmestari.
Amatööriurallaan Holmes otteli 22 ottelua ja saavutti 19 voittoa. Ammattilaiseksi hän ryhtyi vuonna 1973 ja voitti 48 ensimmäistä ammattilaisotteluaan. Voitettuaan 27:nnessä ammattilaisottelussaan Ceasars Palacessa Las Vegasissa 25. maaliskuuta vuonna 1978 Earnie Shaversin 12-eräisessä kamppailussa kaikin tuomariäänin pääsi hän haastamaan Ken Nortonin WBC-liiton raskaan sarjan maailmanmestaruudesta. Hän kohtasi Nortonin 9. kesäkuuta samana vuonna samassa paikassa ja voitti mestaruuden 15-eräisen ottelun päätteeksi tuomariäänin 2-1.
Aluksi Holmes puolusti mestaruuttaan 17 perättäistä kertaa menestyksekkäästi Alfredo Evangelistaa, Ossie Ocasiota, Mike Weaveriä, Shaversiä, Lorenzo Zanonia, Leroy Jonesia, Scott LeDoux'ta, paluun tehnyttä Muhammad Alia, Trevor Berbickiä, Leon Spinksiä, Renaldo Snipesia, Gerry Cooneya, Randall Tex Cobbia, Lucien Rodriguezta, Tim Witherspoonia ja Scott Frankia vastaan, kunnes voittamattomana luopui mestaruusvyöstään jouduttuaan erimielisyyksiin promoottori Don Kingin kanssa. Hänet kuitenkin tunnustettiin uuden IBF-liiton mestariksi, ja tätä titteliään hän puolusti vielä James Smithiä, David Beytä ja Carl Williamsia vastaan, kunnes varsin tasaisessa ottelussa 21. syyskuuta vuonna 1985, 17 vuoden kuluttua siitä kun ensi kerran puki mestaruusvyön ylleen, hävisi Las Vegasin Riviera Hotel & Casinolla puolustusottelussa Michael Spinksille. Näin hänen 48 ottelua kestänyt ammattilaisotteluiden voittoputkensa katkesi. Ring Magazine nimesi ottelun vuoden yllätykseksi. Holmes kohtasi Spinksin uudelleen 19. huhtikuuta 1986 Las Vegasin Hilton Hotelissa, jolloin voitto meni tuomariäänin 2-1 Spinksille. Tappion jälkeen hän ilmoitti lopettavansa uransa.
Oltuaan 1,5 vuoden ajan eläkkellä Holmes palasi kehiin Mike Tysonia vastaan otteluun haastajana WBC-, IBF- ja WBA-liittojen maailmanmestaruudesta. Ottelu päättyi jo neljännessä erässä Tysonin voittoon teknisellä tyrmäyksellä Holmesin käytyä erän aikana kolmesti kanveesissa. Jälleen kerran Holmes ehti lopettaa uransa, mutta palasi vielä vuonna 1991 takaisin. Voitettuaan kuusi ottelua, joukossa mm. entinen WBO-liiton raskaansarjan maailmanmestari Ray Mercer, hän otteli 19. kesäkuuta vuonna 1992 Caesars Palacessa Evander Holyfieldiä vastaan WBC:n, WBA:n ja IBF:n mestaruudesta. Ottelu kesti täydet 12 erää, mutta voitto meni kaikin tuomariäänin Holyfieldille. 8. huhtikuuta 1995 Holmes otteli Oliver McCallia vastaan WBC-liiton maailmanmestaruudesta, mutta tälläkin kertaa hävisi tuomariäänin 3-0. Vielä 24. tammikuuta vuonna 1997 hän otteli uuden IBO-liiton mestaruudesta Brian Nelseniä vastaan Kööpenhaminassa, mutta hävisi myös tällä kertaa.
18. kesäkuuta 1999 Holmes sai nimiinsä Legends of Boxing Heavyweight -tittelin voitettuaan James Smithin kahdeksannen erän teknisellä tyrmäyksellä. Tätä titteliään hän puolusti seuraavan vuoden marraskuussa Mike Weaveriä vastaan. Hän palasi nyrkkeilykehään vielä heinäkuussa 2002 ja voitti 10-eräisessä kamppailussa Eric Eschin 3-0.
