Lainhuuto

Wikipedia

Lainhuuto tarkoittaa kiinteistön, kiinteistön määräalan tai -osan sekä tiettyjen yhteisten alueiden omistusoikeuden kirjaamista. Kaikki tällaisen omaisuuden siirtymiset omistajalta toiselle on lainhuudatettava.

Lainhuudatuksella on kiinteistöoikeudessa suuri merkitys. Lainhuutomerkintä luo omistajaolettaman, johon muun muassa kiinteistön ostaja tai velkoja voivat luottaa. Lainhuudolla on siis konstitutiivinen merkitys, mikä tarkoittaa sitä, että lainhuuto luo oikeuden. Se ei ole monen muun rekisterimerkinnän tapaan vain toimenpide jolla oikeus todetaan ja tehdään julkiseksi (nk. deklaratiivinen merkintä). Näin ollen esimerkiksi siinä tapauksessa, että kiinteistö myydään (oikeudettomasti) kahdelle ostajalle, lainhuudolla on merkitystä. Kiinteistö voi jäädä myöhemmän luovutuksensaajan omistukseen, mikäli ensimmäinen luovutuksensaaja ei ole hakenut saannolleen lainhuutoa eikä myöhempi luovutuksensaaja ole tiennyt aikaisemmasta luovutuksesta. Lainhuuto on siis saajan omankin edun mukaisesti syytä tehdä mahdollisimman nopeasti saannon jälkeen.

Merkittävä vaikutus on myös sillä, että saantokirjan eli tavallisesti kauppakirjan tai muun sopimuksen muotovirheeseen ei voi vedota enää sen jälkeen, kun kiinteistölle on myönnetty lainhuuto.

Lainhuudon hakemisen määräaika on pääsäännön mukaan kuusi kuukautta luovutuskirjan tekemisestä. Jos kiinteistö on saatu perinnönjaossa, osituksessa tai testamentilla, alkaa lainhuudatusaika, kun perinnönjako, ositus tai testamentti on saanut lainvoiman. Jos perinnönjako on testamentin toteuttamiseksi tarpeen, alkaa siitä kun perinnönjako on saanut lainvoiman. Jos henkilö perii kiinteistön yksin, alkaa lainhuudatusaika perunkirjoitusajan päättymisestä eli tavallisesti kolmen kuukauden kuluttua perittävän kuolemasta.

Lainhuudatuksen laiminlyönti on sanktioitu varainsiirtoveron korotuksella. Jos luovutuksensaaja ei hae lainhuutoa saannolleen säädetyssä ajassa, nousee varainsiirtoveron määrä kahdellakymmennellä prosentillä kuuden kuukauden välein, kuitenkin maksimissaan kaksinkertaiseksi. Vastikkeettomissa saannoissa vastaavaa tehostetta ei ole. Kirjaamisviranomainen voi määrätä luovutuksensaajan sakon uhalla hakemaan lainhuutoa. Käytännössä tämä on kuitenkin erittäin harvinaista.

Lainhuudon saamisen edellytyksenä on tavallisesti kirjallinen hakemus ja selvitys saannon lainmukaisuudesta. Yleensä edellytetään myös tiettyjä lupia ja suostumuksia, selvitystä maksetusta varainsiirtoverosta sekä asiakirjakopioita.

Selvitys saannon lainmukaisuudesta voi edellyttää erityisasiantuntemusta, kun kyse on perintönä saadusta kiinteistöstä taikka kun kiinteistön aiemmassa omistuksessa on epäselvyyksiä. Mikäli tarvittavaa selvitystä ei ole saatavilla, voidaan turvautua kuulutuslainhuutoon.

Eräissä tapauksissa lainhuuto tulee jättää lepäämään määräajaksi. Tällöin lainhuuto tulee lopulliseksi mikäli tietty ennalta määrätty seikka toteutuu. Lainhuuto jätetään lepäämään esimerkiksi silloin, kun ostetaan kiinteistö perustettavan yhtiön lukuun, kiinteistön sijaintikunnan luopumisesta etuosto-oikeudestaan ei ole esitetty selvitystä tai saanto on ehdollinen.

Lainhuutoa haetaan kiinteistön sijaintipaikan käräjäoikeudelta.