L. Onerva
Wikipedia
L. Onerva (oik. Hilja Onerva Lehtinen, s. 28. huhtikuuta 1882, Helsinki – k. 1. maaliskuuta 1972, Helsinki) oli suomalainen runoilija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheet
L. Onerva oli Suomen ensimmäinen merkittävä naisrunoilija. Hän kuvasi teksteissään usein modernia, itsenäistä naista ja ihmisen sielunelämän ristiriitoja.
L. Onerva julkaisi ensimmäiset runonsa jo 1900 Maila Talvion ja J. H. Erkon avustuksella. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääasiassa estetiikkaa ja ranskaa ja toimi myöhemmin opettajana ja kriitikkona sekä ranskalaisen runouden suomentajana.
Taiteilijan omaan elämäänsäkin heijastama epäsovinnaisuus ja aikakauden moraalikäsityksien mukaisesti naiselle sopimaton käytös aiheuttivat skandaaleja. L. Onervan ensimmäisen avioliiton katkaisi karkaaminen ja suhde runoilija Eino Leinoon vuodesta 1908. Kiistanalainen toveruus jatkui aina Leinon kuolemaan 1926 saakka. L. Onerva eli säveltäjä Leevi Madetojan kanssa vuodesta 1911, ja he avioituivat vuonna 1913. Hän joutui epäselvin perustein Nikkilän mielisairaalaan 1941, kun avioparin elämäntavat olivat käyneet tuhoisiksi.
Nikkilässä vietetty aika oli L. Onervalle sangen tuotteliasta, ja hän muun muassa piirsi ja maalasi paljon akvarelleja, joissa kuvasi mielisairaalan elämää ja tunnelmia. L. Onerva pääsi mielisairaalasta pois vasta miehensä kuoltua 1947.
[muokkaa] Teoksia
- Runoteoksia
- Sekasointuja (1904)
- Runoja (1908)
- Särjetyt jumalat (1910),
- Iltakellot (1912)
- Kaukainen kevät (1914),
- Liesilauluja (1916),
- Murattiköynnös (1918)
- Lyhtylasien laulu (1919)
- Elämän muukalainen (1921),
- Jerusalemin suutari (1921),
- Sielujen sota (1923),
- Maan tomu-uurna (1925)
- Liekki (1927),
- Yö ja päivä (1933),
- Pursi (1945),
- Kuilu ja tähdet (1949)
- Iltarusko (1952);
- Valittuja runoja (1919),
- Valittuja runoja 1–2 (1927),
- Etsin suurta tulta. Valitut runot 1904–1952 (1984),
- Toisillemme. L. Onerva–Eino Leino, Valikoima runoja (1986).
- Novellikokoelmia
- Murtoviivoja (1909),
- Mies ja nainen (1912),
- Vangittuja sieluja (1915),
- Neitsyt Maarian lahja (1918),
- Salainen syy (1923),
- Maailma (1925)
- Häistä hautajaisiin (1934),
- Pursi (1945)
- Iltarusko (1952)
- Romaaneja
- Nousukkaita (1911),
- Inari (1913) ja
- Yksinäisiä (1917).
- Mirdja (1908)
- Muuta
- Runoilija ja ihminen I–II (1932; yksiosaisena 1979). (Eino Leino -elämäkerta)
- Valitut teokset (1956)
- Yölauluja, L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910–1946, SKS 2006, toim. Anna Makkonen ja Marja-Leena Tuurna.
[muokkaa] Palkintoja
Aleksis Kiven palkinto 1944.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- YLEn Elävä arkisto - Runoilija L. Onerva
- L. Onerva Gutenberg-projektissa, L. Onervan teoksia elektronisessa muodossa
- L. Onervan seura, perustettu 1953
- Hannu Mäkelä, Nalle ja Moppe, 2003, kertoo Leinon, Madetojan ja Onervan suhteista.
- Hannu Mäkelä, Uponnut pursi, 2004 , sepitteellinen Onerva-monologi.
- Reetta Nieminen, Elämän punainen päivä : L. Onerva 1882-1926. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1982
- Anna Makkonen, Marja-Leena Tuurna (toim): Yölauluja. L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910 - 1946. SKS.
- Valvottu yö. Runoilijan maalauksia pimeydestä valoon by Hannu Mäkelä and Berndt Arell (2004)
- Runoilija ja Muusa (elokuva, 1978), ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Esko Salminen – Eino Leino and Elina Salo – L. Onerva, kertomus Eino Leinon elämästä ja hänen naisistaan.
