Kristofer Baijerilainen
Wikipedia
Kristofer Baijerilainen (6. tammikuuta 1418 – 6. tammikuuta 1448) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan ja Norjan vuosina (1440-1448) ja Ruotsin vuosina (1441-1448).
Kristofer valittiin Tanskan kuninkaaksi vuonna 1440 sen jälkeen kun tanskalaiset olivat erottaneet aiemman unionikuninkaan, Ruotsin kruunun menettäneen Eerik Pommerilaisen. Ruotsia hallitsi valtionhoitajana Kaarle Knuutinpoika Bonde, jonka suostuttelemiseksi hyväksymään kuninkuutensa joutui Kristofer antamaan Kaarlelle Turun linnan ja suuria läänityksiä Suomesta. Kristofer valittiin Ruotsin kuninkaaksi ja kruunattiin Upsalan tuomiokirkossa 1441.
Vuonna 1442 Kristofer vahvisti unionikuninkaan valtaa tasoittaneen Kristoferin maalain, jonka mukaan kuninkaan tuli hallita valtaneuvostoa kuunnellen ja asettaa linnanherroiksi vain Ruotsissa syntyneitä. Kristofer kuoli vuonna 1448 yllättäen ilman perillisiä, mikä johti jälleen epäselvyyteen Kalmarin unionin jatkosta ja kiistoihin sen hallinnasta.
| Edeltäjä Eerik Pommerilainen |
Norjan kuningas 1440–1448 |
Seuraaja Kaarle Knuutinpoika |
| Edeltäjä Eerik Pommerilainen |
Tanskan kuningas 1440–1448 |
Seuraaja Kristian I |
| Edeltäjä Kaarle Knuutinpoika valtionhoitaja |
Ruotsin kuningas 1441–1448 |
Seuraaja Pentti Jönsinpoika Oxenstierna ja Niilo Jönsinpoika Oxenstierna valtionhoitaja |
