Konsolisota
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Konsolisodalla tarkoitetaan sitä, että eri pelikonsolivalmistajat kilpailevat keskenään pelikonsolien markkinaosuuksista. "Sodan" voittaja määritellään määrittäjästä riippuen markkinaosuudella, taloudellisella menestyksellä, merkkiuskollisuudella tai konsolien pelien fanien määrällä.
Tietyn konsolin omistajia tai ns. kannattajia kutsutaan termillä fani tai hieman kärjekkäämmin fanipoika. Usein käytetään myös laajempaa käsitettä kuten "PS2-omistajat". Faniuteen kuuluu yhden konsolivalmistajan tuotteen ostaminen ja käyttäminen sekä sen pitäminen ylivertaisena muihin nähden.
Tällä hetkellä käynnissä on kiivas kilpailu 7. sukupolven pelikonsoleiden kesken: Nintendo Wii, Microsoft Xbox 360 ja Sony PlayStation 3.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] 1. ja 2. konsolisukupolvi
Ensimmäiset videopelikonsolit olivat pieniä ja tehottomia laitteita, joilla yleensä pystyi pelaamaan lähinnä yhtä peliä. Näiden välille ei syttynyt merkittävää kilpailutilannetta, sillä videopelien suosio oli vielä niiden tulon aikoihin (1972-1976) varsin alhainen.
Toisen sukupolven aikana alkoi teknologia jo kehittyä sen verran, että pian oli jo mahdollista toteuttaa myyviä videopelejä. Myynti ei kuitenkaan noussut korkealle, joten "konsolisotaakaan" syntynyt.
[muokkaa] 3. konsolisukupolvi
Japanilainen Nintendo toi markkinoille Nintendo Entertaiment Systemin (NES), joka oli läpimurto koko alalle. NES tunnettiin Japanissa ja Yhdysvalloissa nimellä Nintendo Famicom. Myös Japanissa majaansa pitävä Sega aloitti välittömästi vastaiskunsa Sega Master Systemillä ja tästä alkoi ensimmäinen varsinainen konsolisota.
Nintendo oli ensimmäisen konsolisodan suvereeni voittaja. Yksi syy tähän oli aikainen julkaisu, mutta suurempana syynä voidaan pitää sitä, että kehittäjät eivät saaneet julkaista peliään muille konsoleille jos julkaisivat sen NES:lle. Tämä kuihdutti pelien määrän Master Systemille ja muille Nintendon kilpailijoille. Master System pärjäsi parhaiten Euroopassa ja Brasiliassa.
Käsikonsolit tulivat tässä vaiheessa myös markkinoille. Nintendon GameBoy oli aikanaan huippusuosittu Segan Game Gearin jäädessä selvästi vaisummaksi myynniltään. Game Gear sisälsi ajalleen epätavallisesti värinäytön, mutta kulutti pattereita liian nopeaan tahtiin.
- Nintendo Entertainment System: yli 60 miljoonaa
- Sega Master System: yli 13 miljoonaa
[muokkaa] 4. konsolisukupolvi
4. konsolisukupolven aikana alkoi toinen, ensimmäistä tasaisempi konsolisota. Nintendon Super Nintendo Entertaiment System (SNES) julkaistiin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin kuin Segan 4. sukupolven konsoli Sega Mega Drive (Yhdysvalloissa Sega Genesis). Mega Driven ensimmäiset vuodet eivät kuitenkaan olleet menestyksekkäitä. Todellinen myynti alkoi vasta kun Sonic the Hedgehog julkaistiin vuonna 1991. Mega Drive myi hyvin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta Japanissa se ei koskaan kyennyt taistelemaan Nintendon ylivoimaa vastaan. Taloudellisesti voiton vei Super Nintendo. Suomessa Super Nintendon maahantuoja meni kuitenkin konkurssiin sodan aikana.
Sega tarjosi entisille Nintendon omistajille vaihtoehdon "coolimpaan" pelikonsoliin. Sega kertoi heidän maskottinsa, Sonicin, supernopean siilin, olevan trendikkäämpi vaihtoehto verrattuna Nintendon putkimieheen, Marioon. Yhdysvalloissa mainoslause kuului "Sega does what Nintendon't". Segan etuna oli Mega Driven nopea prosessori, joka oli kuin omiaan sinisen siilin kaltaiselle hahmolle ja sen pelimekaniikalle.
- Sega Mega Drive/Sega Genesis: 30,75 miljoonaa vuoden 2004 joulukuuhun mennessä (Japani: 3,58, Muut: 27,17)
- Super Nintendo Entertainment System: 49,10 miljoonaa vuoden 2006 maaliskuuhun mennessä (Japani: 17,17, Amerikka: 23,35, Muut: 8,58)
[muokkaa] 5. konsolisukupolvi
Viidennessä sukupolvessa Nintendon ja Segan lisäksi mukaan tuli Sony PlayStation-konsolillaan. Nintendon konsoli on Nintendo 64, ja Segan Sega Saturn. Näistä Saturnin suosio oli huomattavasti alhaisempi Sonyn ja Nintendon konsoleihin verrattuna. PlayStation nousi suosituimmaksi TV-pelikonsoliksi, ja nosti pelaamisen suuren yleisön tietoisuuteen.
Nintendo 64 oli ainoa konsoli, joka käytti vielä kalliita pelikasetteja. Tästä muodostui Nintendolle taloudellinen ja imagollinen ongelma kilpailijoiden käyttäessä halvempia ja tilavampia CD-levyjä.
[muokkaa] 6. konsolisukupolvi
Myös kuudennessa sukupolvessa mukaan astui uusi konsolivalmistaja, tällä kertaa softajätti Microsoft Xboxillaan. Sony oli kehittänyt seuraajan edelliselle konsolilleen, Playstation 2:n. Nintendo haastoi nämä Gamecube:llaan.
Konsolisodan jälkimainingit lyövät vielä rantaan, mutta Sonyn PlayStation 2 on suvereeni voittaja. Perässä seuraavat Microsoftin Xbox ja Nintendon Gamecube. Sonyn alkuperäisellä PlayStationilla luoma brändi oli aivain Japanissa maaliskuun 4. päivänä vuonna 2000 julkaistun PS2:n voittoon, sekä kuluttajien kiinnostuksen että kehittäjien panoksen turvaamisessa. Kiistelty ja kiitelty Grand Theft Auto -sarjan kolmas osa on PS2:n tärkeimpiä nimikkeitä.
Jo vuonna 1998 Japanissa julkaistu Segan Dreamcast jäi neljänneksi. Konsolin valmistaminen lopetettiin vuonna 2001, jolloin Sega siirtyi kokonaan vain pelien kehittäjäksi ja julkaisijaksi. Dreamcastin kohtaloon vaikuttivat Sonyn onnistunut PS2-mainonta, konsoleiden valmistuksen takkuilu, alussa vähäinen laadukkaiden nimikkeiden määrä ja Segan vähäiset varat markkinoida konsoliaan. DVD-aseman puute ja perinteiseen modeemiin turvautuminen kävivät konsolin vanhetessa yhä ongelmallisemmiksi. Kuriositeettina Dreamcastille julkaistiin maailman kallein pelituotanto, yli 70 miljoonaa dollaria maksanut Shenmue.
Vuonna 2001 Yhdysvalloissa julkaistu Xbox ei koskaan kyennyt uhkaamaan PS2:n valtasemaa, vaikka takana oli mahtavan Microsoftin rahavarat ja yhtiön mukaan yli 500 miljoonan dollarin mainosbudjetti. Xbox sai kuitenkin vahvan fanipohjan Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja on noussut kuluttajien hyvin tuntemaksi brändiksi. Xboxin suurimmiksi valttikorteiksi nousivat FPS-genren konsoleiden valokeilaan tuonut Halo -pelisarja ja Xbox Live -verkkopalvelu. Jälkimmäinen on Suomessakin kerännyt uskollisen käyttäjäkunnan ja elinvoimaisen yhteisön, josta esimerkkinä vuonna 2003 perustettu Livegamers.
Nintendon Japanissa vuonna 2001 julkaistu Gamecube ei päässyt eroon lapsiystävällisestä imagostaan, mikä saattoi karistaa aikuisia pelaajia. Nintendon suositut ja usein laadukkaat nimikkeet eivät onnistuneet valloittamaan pelaajien sydämiä, sillä muiden kehittäjien nimikkeiden vähäinen määrä oli liian ilmeistä. Gamecube käyttää GD-ROM-levyjä, jotka eroavat kilpailijoiden käyttämistä DVD-levyistä. Nintendon harmiksi DVD-elokuvien myynti alkoi toden teolla uusien konsolien myötä. PS2 ja Xbox pystyivät toistamaan ensimmäistä kertaa konsolien historiassa myös elokuvia.
- Nintendo Gamecube: 21,20 miljoonaa vuoden 2006 syyskuun loppuun mennessä (Japani: 4,02, Amerikka: 12,44, Muut: 4,75)
- PlayStation 2: 111,25 miljoonaa vuoden 2006 syyskuun loppuun mennessä (Japani: 23,99, Yhdysvallat: 44,86, Eurooppa: 42,40)
- Sega Dreamcast: 10,6 miljoonaa vuoden 2004 jouluukuuhun mennessä (Japani: 2,30, Muut: 8,30)
- Xbox: yli 24 miljoonaa (10. toukokuuta 2006)
[muokkaa] 7. konsolisukupolvi
Seitsemännen sukupolven muodostavat Playstation 3, Nintendo Wii ja Xbox 360. Xbox 360 julkaistiin Euroopassa 2. joulukuuta 2005, ja se on jo vakiinnuttanut asemansa konsolimarkkinoilla. Nintendo julkaisee Wiin Euroopassa 8. joulukuuta 2006 ja Sony PS3:n näillä näkymin vuoden 2007 ensimmäisellä neljänneksellä.
Xbox 360 Core Edition maksaa n. 280-310 euroa, ja Premium Edition maksaa n. 370-420 euroa. PlayStation 3:n halvempi malli tulee todennäköisesti maksamaan n. 550 euroa ja varustellumpi malli n. 650 euroa. Nintendo Wii maksaa n. 270 euroa.
