Kollaasi

Wikipedia

Jiří Kolář, Baudelaire.

Kollaasi on tekniikka, jossa erilaisia materiaaleja yhdistetään samaan teokseen. Nimi tulee ranskan verbistä coller (liimata) ja tekniikka on syntynyt 1900-luvun alun kubistien parissa. Kollaasi voi olla myös kolmiulotteinen eli veistos (assemblaasi).

Kollaasiin voi käyttää lähes millaisia liimattavia materiaaleja tahansa, kuten sanomalehteä, pahvia, kankaita, hiekkaa, jouhia, puuta, esineitä, pigmenttejä ja niin edelleen. Yleisin käytetty materiaali on kuitenkin paperi. Liimojen lisäksi kollaasin sideaineena käytetään nykyisin yleisesti akryylimediumeja. Raja kollaasin ja sekatekniikan välillä on usein epäselvä.

Kollaasin toivat kuvataiteeseen Pablo Picasso ja Georges Braque 1900-luvun alussa. He liittivät teoksiinsa katkelmia sanomalehdistä ja julisteista. Braque keksi sekoittaa maaliin myös hiekkaa, sahajauhoja ja metallilastuja korostaakseen materiaalin konkreettisuutta.

Suomalaisista nykytaiteilijoista perinteisiä kollaaseja tekee espoolainen kuvataiteilija Pekka Hannula (s.1961), joka hyödyntää teoksissaan muun muassa taidegrafiikan menetelmiä. Esinekollaaseihin on erikoistunut oululainen Reijo Hukkanen (s.1941)

Peter von Bagh esittää väitöskirjassaan Peili jolla oli muisti (2002), että kollaasi tai kompilaatio, kuten hän ilmiötä nimittää, on leimallinen piirre koko 1900-luvun taiteessa.

[muokkaa] Runous ja ready made

Kollaasin runoutta on tutkinut Kari Rummukainen Kari Aronpuron kollaasiromaania Aperitiff - avoin kaupunki käsittelevässä lisensiaatintutkielmassaan Hiljainen kirjallisuus (1999). Rummukainen toteaa kubistien pyrkineen kyseenalaistamaan taiteilijan ammattiylpeyden ja taiteen arvokkuuden arkipäiväistämällä sen liittämällä tauluihinsa vähäarvoisia aineksia. Samaan tähtäsi myös Marcel Duchamp ready made -teoksillaan. Duchamp esitteli taidenäyttelyissä teollisesti valmistettuja tuotteita, jolla hän kyseenalaisti taiteilijan yksilöllisen luovan panoksen. Braque ja Picasso korostivat työnsä materiaalista ja konkreettista luonnetta myös pukeutumalla kuin työläiset.

Runoudessa Ezra Pound ja T.S. Eliot ovat koostaneet teoksiaan käyttäen sitaatteja ja alluusioita. Kollaasitekniikkaa käyttäviä proosateoksia ovat mm. Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz, joka ilmestyi vuonna 1929 ja John Dos Passosin vuonna 1946 ilmestynyt USA-trilogia: The 42nd parallel, The big money ja Nineteen Nineteen.

Myös Suomessa alettiin kirjoittaa kollaasi- eli aineistoromaaneja 1960-luvulla. Kollaasiromaaneja ovat esimerkiksi Markku Lahtelan Jumala pullossa (1964), Pentti Saarikosken Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964) ja Kari Aronpuron Aperitiff − avoin kaupunki (1965).

STT:n (Suomen Tietotoimisto) uutisista yhden päivän ajalta koostuu Leevi Lehdon teos Päivä, joka on omistettu Kenneth Goldsmithille. Tällä Lehto viittaa Goldsmithin runokirjaan Day, jonka aineisto on peräisin The New York Times –sanomalehdestä.

[muokkaa] Lähteet

von Bagh, Peter Peili jolla oli muisti. Elokuvallinen kollaasi kadonneen ajan merkityksien hahmottajana (1895 − 1970). Helsinki: SKS, 2002.
Rummukainen, Kari Hiljainen kirjallisuus. Kari Aronpuron Aperitiff − avoin kaupunki modernistisena kollaasiromaanina. Lisensiaatintutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1999.