Kiuru
Wikipedia
| Kiuru Elinvoimainen |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tunnetaan äänestään, ei ulkonäöltään. Se on useiden runojen ja laulujen sankari, ja kiurun ääni on alkukesän maalaismaiseman taustamusiikkia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Ruskeanharmaa ulkonäöltään mitäänsanomaton lintu, joka tunnetaan laululennostaan: koiras nousee jopa 100 m korkeuteen ja laulaa sydämensä kyllyydestä. Päälaella on pieni töyhtö, jonka lintu kohottaa pystyyn ollessan hermostunut tai valppaana. Koivet ovat vahvat ja takavarpaan kynsi hyvin pitkä, mikä on sopeutuma avomaalla kävelemiseen.
Äänet muistuttavat laulusta poimituilta pätkiltä: "driu", "priio", "kurrl". Varoittaa voimakkaasti "driy, dry-dry". Syysmuutolla voi kuulla kiuruparven ääntelyä öiseltä taivaalta.
Pituus 17 cm, siipien kärkiväli 35 cm, paino noin 40 g. Koiras on hieman naarasta kookkaampi.
Aikuisilla kiuruilla on sulkasato elo-syyskuussa. Myös nuoret kiurut sulkivat täydellisesti alkusyksyllä, joten sulkasadon jälkeen ikäluokkia ei voi enää erottaa toisistaan.
Vanhin suomalainen rengastettu kiuru on ollut 7 vuotta 8 kuukautta 13 päivää vanha. Euroopan vanhin, Britteinsaarilla rengastettu kiuru, saavutti 9 vuoden ja 5 kuukauden iän.
[muokkaa] Levinneisyys
Kiuru pesii Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikan vuorilla. Populaation itäosissa se on muuttolintu. Suomeen se palaa varhain keväällä ("Kuu kiurusta kesään..." ). Länsiosissa se on paikallismuuttaja siirtyen alavammille maille tai rannikoille. Suomessa kiuru pesii koko maassa, runsain se on lounaisessa pelto-Suomessa, harvinainen pohjoisimmassa Lapissa. Kiuru on paikoin voimakkaasti vähentynyt. Syysmuutto tapahtuu melko huomaamattomasti syys-lokakuussa. Joitakin yksilöitä jää vuosittain talvehtimaan. Suomalaiset kiurut talvehtivat Länsi-Euroopassa.
Suomen pesivä kiurukanta on 300 000-400 000 paria. Euroopan pesimäkanta on suuruudeltaan 28 - 35 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla 2,57 miljoonaa. Puuttuu vain Islannista.
[muokkaa] Elinympäristö
Kiuru lentää korkealla avoimen viljelysmaan tai nummien päällä. Pesii yleisenä myös avosoilla, laitumilla ja matalakasvuisilla rantaniityillä. Kiurua ei tavata pienillä metsäpelloilla. Runsaimmillaan kiuru on salaojittamattomilla heinäpelloilla ja laitumilla.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä on matala kuoppa maassa, mättäässä tai ojanpenkalla, yleensä menneenvuotisen heinän suojaama. Naaras tuo pesään kuivia heiniä ja juuria. Kiuru tekee 3-5, keskimäärin 4 munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun alkupuolella. Useimmat kiuruparit pesivät toistamiseen kesä-heinäkuun vaihteessa. Naaras hautoo noin 11 vuorokautta. Poikasia ruokkivat molemmat emot, ja ne lähtevät pesästä lentokyvyttöminä noin 10 vuorokauden ikäisinä. Emot hoitavat niitä vielä viikon-pari.
[muokkaa] Ravinto
Siemeniä ja versoja, matoja, etanoita, hyönteisiä ja niiden toukkia jne. Poikaset saavat vain eläinravintoa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Nikander, Pekka J. 1992: Kuinka erotan kangaskiurun kiurusta. - Lintumies 3.1992 s. 86-87. LYL.
- Norrdahl, Kai 1990: Kiurun kaari. - Lintumies 6.1990 s. 278-283. LYL.
- Stolt, Bengt-Olov 1980: Kiurun muuttosuunnat Itä-Ruotsissa. - Ornis Fennica 57:71-76.
