King Diamond

Wikipedia

	Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
	Syy: Artikkelissa mainitut asiat kaipaavat yleistä tarkastamista ja täydennystä Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

King Diamond (Kim Bendix Pedersen; s. 14. kesäkuuta 1956, Kööpenhamina) on tanskalainen heavy metal -yhtye Mercyful Faten laulaja, joka on tehnyt myös lukuisia soololevyjä.

King Diamondin soolotuotannon ensimmäinen levy, Fatal Portait, ilmestyi vuonna 1986. Viimeisin albumi The Puppet Master ilmestyi vuonna 2003. King Diamondia on joskus virheellisesti sanottu jopa maailman suurimman äänialan omaavaksi mieheksi; hänellä on väitetty olevan seitsemän oktaavin ääniala, vaikka todellisuudessa hänen äänialansa riittää tuskin edes neljään oktaaviin - väite seitsemästä perustuu artistin omiin puheisiin. Korkea ylä-äänet hänellä on tapana laulaa falsetissa kirkuen, ja tästä tyylistä King on laulajana erityisen tunnettu. Lisäksi King muistetaan myös kasvomaalauksistaan (nimellä corpse paint), jotka olivat ja ovat yhä tärkeä osa hänen lavaesityksiään. Idean niiden käyttöön hän sai vuonna 1975 Alice Cooperin Welcome To My Nightmare -show'sta. King joutui 80-luvulla KISS-yhtyeen Gene Simmonsin painostuksen takia vaihtamaan käyttämäänsä kuviota, joka Simmonsin mielestä oli liian lähellä hänen omaansa. Siitä lähtien King on vaihtanut kasvomaalaustyylejään useastikin.

[muokkaa] Ennen soolouraa

Alkujaan King oli kitaristina cover-kappaleita soittaneessa yhtyeessä nimeltä Brainstorm, josta hän siirtyi vuonna 1978 Black Rose-bändiin vokalistiksi. Vuonna 1980 King liittyi Brats-nimiseen punkkia soittaneeseen yhtyeeseen, josta pienten vaiheiden jälkeen muodostui Mercyful Fate. Mercyful Fate ehti niittää mainetta hevimetallin areenoilla neljä vuotta, jonka jälkeen yhtye hajosi Kingin ja kitaristi Hank Shermannin väliseen ratkaisemattomaan konfliktiin koskien yhtyeen musiikillista ja imagollista linjaa. Välirikko johti Kingin soolouralle ja Shermannin perustamaan oman yhtyeensä Faten.

[muokkaa] King Diamond -yhtye

King Diamondin oma bändi, joka kantaa kokonaisuudessaan perustajansa nimeä, vastaa musiikiltaan perinteistä heavy metallia, pienillä progressiivisen metallin ja thrash metallin vaikutteilla. King on panostanut lyriikoihin ja tämä näkyy hänen soolotuotantonsa albumeissa, jotka kaikki Fatal Portraitia lukuun ottamatta ovat teemalevyjä eli konseptialbumeja sisältäen oman yhtenäisen tarinansa per levy. Kirjoittamiensa sanoitusten puolesta häntä voi verrata (ja on verrattukin) tyylillisesti "puolikaimaansa", kauhukirjailija Stephen Kingiin.

Kingin soolouran huipentumiksi nousivat hänen toinen levynsä, Abigail, ja sitä seuranneet "Them" ja "Themin" tarinaa jatkanut Conspiracy, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän sekä arvostelu- että myyntimenestyksiä. Huolimatta suosiostaan King joutui vaikeuksiin julkaisuyhtiönsä Roadrunner Recordsin kanssa, joka yllättäen menetti kiinnostuksensa kauhumetallin suurmiestä kohtaan (syiksi on mainittu muun muassa grungen nousu, joka aiheutti hetkellisen taantumisen Kingin edustamalle perinteiselle metallimusiikille). 1990-luvun alussa julkaistu albumi The Eye jatkoi Kingin vanhoilla linjoilla, mutta sen menestys kärsi levy-yhtiön haluttomuudesta promotoida julkaisua, mikä taas esti yhtyettä järjestämästä kiertuetta levyn julkaisun jälkeen. Levy-yhtiön tempauksesta suivaantuneena King sysäsi markkinoille ensimmäisen livelevynsä In Concert 1987 - Abigail vain saadakseen yhtiön kanssa sovitun julkaisukiintiön täyteen ja voidakseen erota sen palveluksesta. Vuonna 1992, julkaistuaan vielä kokoelmat A Dangerous Meeting (sisältäen 16 King Diamond ja Mercyful Fate -klassikkokappaletta) ja Return of the Vampire (sisältäen Mercyful Faten vanhat demonauhoitukset vuosilta 1981-1982), Roadrunner Records vapautti Kingin ohjaksistaan, ja tämä allekirjoitti uuden sopimuksen Metal Blade Recordsin kanssa.

Uuden sopimuksen aikoihin myös Mercyful Fate heräsi uudelleen henkiin, kun sen vanhat jäsenet King mukaan lukien herättelivät ajatuksia yhteistyöstä. Näin ollen Mercyful Fate palasi vielä kertaalleen yhteen ja yhtye äänitti vuonna 1993 albumin In the Shadows, jota seurasivat vuoden 1994 Time, vuoden 1996 Into the Unknown, vuoden 1998 Dead Again ja vuoden 1999 9. Huolimatta Mercyful Faten uudesta tulemisesta King ei koskaan hylännyt soolouraansa, ja jatkoi uusien levyjen julkaisua (mm. Graveyard ja Voodoo). Mercyful Fate ajautui telakalle 9-albumin julkaisun jälkeen, joten King keskittyi omaan bändiinsä, ja pisti markkinoille vuonna 2000 yhdeksännen täyspitkän levynsä, House of Godin. Kaksi vuotta myöhemmin King sai päätökseen Abigail II: the Revengen, joka oli jatkotarina vuoden 1987 menestyksekkäälle Abigailille. Kuulijakuntaa jakannutta levyä ei seurannut kiertue: internet-piratismi ja poltetut levyt rokottivat tuolloin musiikkiteollisuuden varoja niin tehokkaasti, ettei Kinginkään levy-yhtiöllä ollut varaa promootiokiertueen järjestämiseen. King käytti ajan hyödykseen ja aloitti uuden tarinan kirjoittamisen, inspiraationaan Budapestin kaupungissa näkemänsä nukkeshow. Tästä tarinasta muotoutui Kingin yhdestoista (ja toistaiseksi viimeisin) studioalbumi, The Puppet Master, jota varten tehtiin myös puolen tunnin DVD-levy ja järjestettiin kiertue.

[muokkaa] "Satanismi"

King Diamond on yksi Saatanan kirkon kuuluisimmista jäsenistä ja hän oli hyvissä väleissä kirkon perustaneen satanisti Anton Szandor LaVeyn kanssa. Vaikka King on tunnettu kristinuskoa vastaan hyökkäilevistä sanoituksistaan ja kristittyjä arvostelevista mielipiteistään, hän itse on varsin ristiriitainen aatteiltaan ja on antanut eräässä vaiheessa ymmärtää, että satanismin harjoittaminen on hänelle pelkkää show'ta ja ettei hänellä todellisuudessa ole mitään kristittyjä vastaan, kieltäen samalla uskovansa satanismin oppeihin pahuudesta ja Saatanasta. "En perusta pahuudesta" --- "sanat Saatana ja Lucifer eivät merkitse minulle pahuutta" --- "minulla ei ole mitään kristittyjä tai heidän uskomuksiaan vastaan." ^lähde? Huomattavaa on myös, että aiemmin Mercyful Fatessa sekä musiikissa että esiintymisessä vahvasti esillä olleet okkultismi ja saatananpalvonta muuttuivat Kingin omassa yhtyeessä lähemmäksi yliluonnollisia kauhuelokuvateemoja. Uskonto (=kristinusko) oli kuitenkin yhä vahvasti mukana monissa hänen kirjoittamissaan tarinoissa, ja nimenomaan negatiivisessa mielessä.

[muokkaa] King Diamond -yhtyeen nykyiset jäsenet

King Diamond - laulu ja kosketinsoittimet (mm. cembalo ja syntetisaattori), alkaen vuodesta 1985
Andy LaRocque - kitara ja kosketinsoittimet, alkaen vuodesta 1985
Hal Patino - basso, vuodet 1987-1989 ja uudelleen vuodesta 2000
Mike Wead - kitara, vuodet 1990-1997 ja uudelleen vuodesta 2000
Matt Thompson - rummut, alkaen vuodesta 2000

[muokkaa] Diskografia

Studioalbumit

Fatal Portait (1986)
Abigail (1987)
"Them" (1988)
Conspiracy (1989)
The Eye (1990)
The Spider's Lullabye (1995)
The Graveyard (1996)
Voodoo (1998)
House of God (2000)
Abigail II: the Revenge (2002)
The Puppet Master (2003)

Singlet

No Presents for Christmas (1985)
Halloween (1986)
The Family Ghost (1987)
Welcome Home (1988)
Eye of the Witch (1990)

EP:t

Demo (1985)
The Dark Sides (1988)
Collector's Item (1999)

Livelevyt

In Concert 1987: Abigail (1990)
Deadly Lullabies: Live (2004)

Kokoelmat

A Dangerous Meeting (1992)
Nightmare in the Nineties (2001)
Decade of Horror (2001)
The Best of King Diamond (2003)

[muokkaa] Lähteet

Viralliset kotisivut - Biografia
En-wikipedian King Diamond -sivut
Remasteroitujen King Diamond -levyjen kansilehtien historiikit (levyt Abigail, "Them", The Eye)
Remasteroitujen Mercyful Fate -levyjen kansilehtien historiikit (levyt Melissa, Don't break the Oath!)