Kiertäjäkalvosin
Wikipedia
Kiertäjäkalvosin on anatominen termi, joka tarkoittaa ryhmää jänteitä, jotka tukevat ja liikuttava olkapäätä. Kiertäjäkalvosin koostuu neljästä olkapäätä liikkuttavan lihaksen jänteestä. Lueteltuina: , lavanaluslihas (olkavarren sisäkierto), ylempi lapalihas (olkavarren loitontaja), alempi lapalihas (olkavarren uloskierto) ja pieni liereälihas (olkavarren uloskierto).
Tavallisin kiertäjäkalvosimen ongelma on sen keskiosan, eli ylemmän lapalihaksen tulehdus, ns. supraspinatus tendiniitti, joka on työikäisten tavallisin olkapääkipua aiheuttava sairaus. Se on rasitusvamma joka aiheutuu yläraajojen kuormittumisesta vaakatasossa tai sen yläpuolella. Usein syy on työperäinen (esim. lastenhoito, rakennustyö) mutta jänne voi tulehtua fyysistä työtä tottumattomalla myös lyhyestä kovasta rasituksesta esim. urheilusuorituksen tai suursiivouksen jälkeen.
Ongelmana on, että jänne jää olkavartta loitontaessa (kun olkavarsi nostetaan sivukautta ylös) jumiin kahden luun väliin, olkavarren ison olkakyhmyn ja lapaluun olkalisäkkeen. Tämä mekaaninen rasitus voi tulehduttaa koko kiertäjäkalvosimen mutta yleensä pahiten ylemmän lapalihaksen jänteen ja sen päällä olevan limapussin. Oireina ilmenee olkapään kipua, joka tuntuu myös levossa, mutta erityisesti olkavartta loitontaessa. Yleensä kipu alkaa kun olkavarta on loitonnettu noin 30 astetta ja on pahimmillaan olkavarren ollessa vaaka-asennossa. Kipu voi hellittää kun olkavarsi on saatu pystyasentoon. Puhutaan ns. kipukaaresta. Lisäksi olkapäässä voi olla punotusta, kuumotusta ja turvotusta. Tulehdus turvottaa jännettä, jolloin se jää entistä pahemmin jumiin jo ennestään ahtaassa tilassa.
Äkillisen tulehduksen hoitona käytetään lepoa, kylmähoitoa ja tulehduskipulääkekuuria. Hankalissa tilanteissa voidaan joutua pistämään kortisonipiikki jännettä ympäröivään kudokseen.
Yleensä äkillinen tulehdus paranee 1-2 viikossa mutta se uusii herkästi ja jos altistavaa rasitusta ei poisteta niin se voi kroonistua. Kroonisen, eli pitkäaikaisen, tulehduksen estämiseksi tulisi välttää hartiatasossa tai sen yläpuolella työskentelyä ja toistuvia nostoja. Nostot tulisi tehdä etukautta hauista käyttäen, ei sivukautta. Joskus osa olkalisäkettä voidaan poistaa leikkauksella, jolloin kiertäjäkalvosimelle jää enemmän tilaa. Tämä tulee yleensä kyseeseen silloin kun oireilu on pitkittynyttä (vähintään ½ vuotta) ja aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Näissä tapauksissa olkalisäke on usein malliltaan koukkumainen, mikä näkyy röntgenkuvassa.
Toistuvat ja pitkäaikaiset tulehdukset voivat vuosien varrella heikentää jännettä ja jänne voi revetä joko itsestään tai vähäisen vamman seurauksena. Pieni repeämä parantuu itsestään, mutta suurempi repeämä voi, erityisesti nuorella ihmisellä, vaatia leikkaushoitoa. Leikkaus suoritetaan yleensä muutaman kuukauden (viimeistään ½ vuoden) sisällä vammasta.
Vakuutusyhtiöt eivät yleensä korvaa tapaturmavakuutuksesta keski-ikäisen kiertäjäkalvosinrepeämistä aiheutuvia kustannuksia muuta kuin akuuttihoidon osalta, koska perussyyn katsotaan yleensä olevan rappeumasairaus, eli taustalla katsotaan olevan pitkäaikaisen tulehduksen heikentämä jänne.
