Keltakuume
Wikipedia
Keltakuume on vakava tartuntatauti, jota aiheuttaa flavivirusten ryhmään kuuluva virus. Keltakuumetta esiintyy edelleen monissa Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa, vaikka sitä vastaan on olemassa tehokas rokote. Keltakuumeen kantaja on keltakuumehyttynen (Aëdes egypti).
Historia Keltakuume levisi Amerikkaan Afrikasta ilmeisesti orjalaivojen mukana. Afrikkalaisilla on sitä vastaan luontaista immuniteettia, joka valkoihoisilta puuttuu. Napoleon lähetti Haitiin ranskalaisen sotilasosaston, joka tuhoutui keltakuumeeseen. Keltakuume oli osasyynä myös ranskalaisten suunnitteleman Panaman kanavan rakennustöiden epäonnistumiseen 1800-luvun lopussa.
Keltakuume oli vakava ongelma Karibian saarilla ja myös Yhdysvaltojen etelävaltioissa. Käyttämällä vapaaehtoisia koehenkilöitä Yhdysvaltojen armeijan lääkäri Walter Reed työryhmineen todisti, että keltakuumeen tarttumiseen sairaasta terveeseen henkilöön tarvitaan keltakuumehyttysen pisto. Tuo merkittävä havainto johti keltakuumeen vähittäiseen katoamiseen Yhdysvalloista, kun Aëdes egypti -hyttysiä opittiin torjumaan.
Keltakuumeen taudinkuva
Keltakuumeen aiheuttava flavivirus leviää hyttysten välityksellä ihmisestä toiseen. Verenkiertoon päästyään virus saa aikaan systeemisen infektion, jonka kuolleisuus on noin 10–50 prosenttia. Taudinkuva vaihtelee potilailla, mutta kaikilla on kova kuume, joka kestää noin viikon. Vaikeissa tapauksissa potilailla on sisäistä verenvuotoa ja maksavaurioita. Keltakuumetta ei voi hoitaa antibiooteilla, koska taudinaiheuttaja on virus.
Keltakuumeen torjunta
Keltakuumetta vastaan on olemassa tehokas rokote, joka sisältää elävää, heikennettyä virusta. Se on syytä ottaa ennen kuin matkustaa alueille, joilla keltakuumetta esiintyy. Keltakuumetta voi myös torjua käyttämällä suojaavaa vaatetusta ja hyttysverkkoja.
