Keisarinviitta
Wikipedia
| Keisarinviitta | ||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||||||
|
Keisarinviitta (Argynnis paphia) on täpläperhosiin kuuluva päiväperhoslaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Keisarinviitan siipien kärkiväli on n. 5-7 cm. Keisarinviitan siipien yläpinta on kullankeltainen ja mustien täplien kirjoma. Naaras on yleensä hiukan tummempi pohjaväriltään kuin koiras ja siltä puuttuu koiraalle tyypilliset pitkät mustat viirut. Muista hopeatäplistä poiketen keisarinviitan takasiipien alapinnassa ei ole hopeanhohtoisia täpliä, vaan pitkiä helmiäisviiruja kuparinvihreällä pohjalla. Välillä keisarinviitan naaraissa tavataan erittäin harvinaista värimuotoa, f. valesinaa. Sen yläpinnan pohjaväri ei ole kullanvärinen vaan metallinen siniharmaa väri.
[muokkaa] Levinneisyys ja lentoaika
Keisarinviitta on pääsääntöisesti Etelä-Suomen laji, kannan painottuessa voimakkaimmin Kaakkois-Suomeen. Vielä kymmenen vuotta sitten laji oli paikallinen ja harvinainen, mutta se on viime aikoina laajentanut elinpiiriään ja myös yksilömäärät ovat kasvaneet.
Keisarinviitan lentoaika on heinäkuun lopulta elokuun loppupuolelle.
[muokkaa] Elinympäristö ja elintavat
Keisarinviitta elää joutomailla ja metsän reunojen niityillä. Keisarinviitta on nopea ja voimakas lentäjä ja pystyy periaatteessa liikkumaan pitkiäkin matkoja. Lajille on kuitenkin tyypillistä reviirikäyttäytyminen. On todettu, että f. valesina suosii hieman pimeämpiä alueita kuin keisarinviitat keskimäärin. Laji talvehtii toukkana.
[muokkaa] Ravintokasvi
Keisarinviitan toukat ovat oligofageja mutta keskittyvät syömään orvokkeja (Viola). Aikuinen yksilö syö kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa.
