Keijo Korhonen
Wikipedia
Keijo Tero Korhonen (s. 23. helmikuuta 1934, Melalahti, Paltamo) oli Arizonan yliopiston vieraileva professori ja on Suomen Keskustan pitkäaikainen ulkopoliittinen vaikuttaja. Hän edustaa ulkopolitiikan realistista koulukuntaa, mikä korostaa käytännön politiikan merkitystä pienille maille. Kriitikot ovat nimittäneet näkemystä myös inhorealismiksi.
Korhonen toimi alivaltiosihteerinä ulkoasiainministeriössä aikana, jolloin Suomen puolueettomuutta määriteltiin valtiovierailuiden jälkeisten kommunikeoiden muodossa YYA-sopimukseen liittyen.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kansainvälisellä osastolla oli pyrkimys määritellä Suomen ulkopoliittinen suhde YYA-sopimuksen perusteella läheisemmäksi liittolaisuudeksi, kun taas suomalainen osapuoli pyrki muotoilemaan julkilausumat Suomen puolueettomuutta YYA-sopimuksen perusteella korostaviksi.
Alivaltiosihteeri Keijo Korhosen, valtiosihteeri Risto Hyvärisen, Max Jakobsonin, Aimo Pajusen ja Ilkka Pastisen muodostamaa ulkoasiainministeriössä kommunikeamuotoiluunlähde? osallistunutta ryhmää kutsuttiin tohtorikoplaksi tai everstijuntaksi sen vuoksi, että Hyvärinen oli alkujaan eversti ja Kreikassa 1967 oli tapahtunut sotilashallitukseen johtanut everstien johtama vallankaappaus.
Suomen ulkopolitiikan tärkeänä kysymyksenä 1970-luvun alussa oli Saksojen tunnustaminen, missä Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta kilpailivat siitä, tunnustetaanko DDR vai ei sekä siihen liittyvänä ETYK-prosessi, missä Neuvostoliitto sai tunnustuksen toisen maailmansodan jälkeen vakiintuneille Itä-Euroopan maiden rajoille, mutta joutui hyväksymään ihmisoikeudet, minkä perusteella Itä-Euroopassa alkoi muodostua toisinajattelijoiden ryhmiä, jotka vetosivat Helsingin henkeen ja ETYKin päätöslauselmaan.
Alivaltiosihteerinä toimimisensa jälkeen Keijo Korhosesta tuli ulkoasiainministeri Martti Miettusen III hallitukseen. Suomen Keskustan oppositiokautena Harri Holkerin hallituksen aikana Keijo Korhonen toimi pääministerin ulkopoliittisena asiantuntijana.
Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Keijo Korhonen pyrki ensiksi Suomen Keskustan asettamaksi presidenttiehdokkaaksi, mutta koska esivaaliin sitoutuminen olisi merkinnyt ehdokkuudesta luopumista esivaalin voittaneen ehdokkaan, Paavo Väyrysen, hyväksi, ryhtyi Korhonen ehdokkaaksi omalla listallaan. Tuolloin Korhonen toimi Kainuun Sanomien päätoimittajana. Presidenttiehdokkaana hän pyrki estämään Suomen EU-jäsenyyden, minkä hän ilmoitti toteuttavansa, mikäli hänet valitaan tasavallan presidentiksi. Tämä kaikki johti monista eri - vielä julkistamattomista - syistä riitaantumiseen Kainuun Sanomien toimituksen enemmistön kanssa.
Presidentinvaalien jälkeen erottuaan päätoimittajan tehtävästä Korhonen siirtyi vierailevaksi profesoriksi (adjunct professor, political science) Arizonan yliopistoon (The University of Arizona). Korhonen on kirjoittanut ulkopolitiikka ja Yhdistyneitä kansakuntia koskevia kirjoja sekä kolumnoinut myös aikakauslehdissä.
Keijo Korhosen ajatteluun on vaikuttanut sosiobiologia.
[muokkaa] Kirjoja
- Haavoitettu Jättiläinen, Keijo Korhonen, 2002, Otava: kirja kertoo Yhdysvalloista 11. syyskuuta 2001 jälkeen
- Mitalin toinen puoli - johdatusta ulkopolitiikan epätodellisuuteen, Keijo Korhonen, 1989, Otava: kirja kertoo Korhosen näkemyksistä reaalipolitiikasta ja kehitysavusta Suomen YK-suurlähettiläänä olemisen jälkeen
- Sattumakorpraali - Korhonen Kekkosen komennossa, Keijo Korhonen, 1999, Otava: kirja kertoo Keijo Korhosesta alivaltiosihteerinä ja ulkoasiainministerinä sekä suhteista presidentti Urho Kekkoseen ja neuvostoliittolaisiin.
- Suomalainen identiteetti ja EU-jäsenyys, 1994, Suomen kansan itsenäisyysrintama
- Luota Suomeen, suomalainen, 1993, Kuva ja Sana
- Tämä maa ei ole kaupan, kolumneja, 1991, RBL-kustannus
- Urho Kekkonen – päämies ja ihminen, kuvat Jorma Komulainen, Kainuun Sanomain kirjapaino 1987
- Suomen asiain komitea – Suomen korkeimman hallinnon järjestelyt ja toteuttaminen vuosina 1811–1826, väitöskirja
