Juhani Peltonen (kirjailija)
Wikipedia
Juhani Peltonen (s. 12. toukokuuta 1941, Helsinki – k. 25. helmikuuta 1998, Loppi) oli suomalainen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuului proosaa, runoutta ja näytelmiä.
Peltonen oli merimies, ylioppilas, kulttuuriaineiden opiskelija ennen kuin hänen ensimmäinen runoteoksensa Ihmisiät ilmestyi. Peltonen oli omaperäinen tyyliniekka, jonka tuotannossa satiiri ja kielellinen leikittely yhdistyvät raskasmieliseen elämänpessimismiin, mutta toisaalta hän oli myös slaavilainen romantikko. Hänet tunnetaan parhaiten romaanistaan Elmo (1978), jossa irvaillaan suomalaista urheiluhulluutta. Romaanista Iloisin suru hänen ennakoitiin saavan Finlandia-palkinnon, mutta toisin kävi.
[muokkaa] Kirjallinen tuotanto
- Ihmisiät (runoja, 1964)
- Vedenalainen melodia (novelleja, 1965)
- Oudot minät (runoja, 1966)
- Salomo ja Ursula (romaani, 1967)
- Felix Navitan etu- ja takaraivo (runoja, 1967)
- Kesken asumisen (runoja, 1968)
- Kolme (romaani, 1969)
- Valaan merkkejä (romaani, 1973)
- Pitkää, omalaatuista rykimistä (runoja, 1974)
- The End (novelleja, 1976)
- Valittu runous (runoantologia, 1977)
- Elmo (romaani, 1978)
- Kohti maailman sydäntä ja kolme muuta näytelmää (näytelmiä, 1979)
- Jumalan kuopus (romaani, 1980)
- Natalian kanssa (pakinoita, 1981)
- Islanninhevosia, rakkaani (novelleja, 1982)
- Välimatkakirja (runoja, 1984)
- Iloisin suru (romaani, 1986)
- Näköisveistos ruumisarkusta (runoja, 1987)
- Metsästys joulun alla. Valitut kertomukset (novelleja, 1987)
- Puisto jouluksi (novelleja, 1990)
- Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä (romaani, 1991)
[muokkaa] Palkinnot
- Kirjallisuuden valtionpalkinto teoksesta Valaan merkkejä (1973)
- Pro Finlandia -mitali (1989)
[muokkaa] Aiheesta muualla
http://www.juhanipeltonen.net/ Juhani Peltosen seura r.y.
