Juha Siltala

Wikipedia

Juha Heikki Siltala (s. 25. marraskuuta 1957 Alavudella) on historioitsija ja Helsingin yliopiston Suomen historian professori, joka tunnetaan psykohistoriallisista tutkimuksistaan ja yhteiskuntakriittisistä kannanotoistaan.

Juha Siltala väitteli historian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1985, aiheenaan Lapuan liikkeen toiminta 1930-luvulla. Hän työskenteli Suomen Akatemian tutkimusassistenttina 1985-1987 ja tutkijana 1989-1997 sekä Helsingin yliopiston tutkijana 1988-1989 ennen valintaansa yliopiston Suomen historian professoriksi 1997.

Siltalan erikoisalue on psykohistoria eli historiantutkimuksen suuntaus, jossa historian tapahtumia ja henkilöitä tulkitaan psykoanalyyttisten metodien avulla. Hän on teoksissaan uudelleentulkinnut Suomen lähihistoriaa psykohistoriallisin menetelmin. Jo väitöskirja Lapuan liike ja kyyditykset käsitteli psykologisesta perspektiivistä 1930-luvun alkupuolen joukkoliikettä. Suomalainen ahdistus (1992) käsittelee 1800-luvun herätysliikkeiden historiaa. Se pohtii pääosin herättäjien kuten Paavo Ruotsalaisen psyykkisiä tarpeita toiminnalleen, sen vaikutusta heränneisiin ja jossain määrin koko suomalaiseen psyykeen. Miehen kunnia (1994) ruotii suomalaisen miehen henkistä tarvetta voittaa häpeä onnistuneilla suorituksilla kansakoulusta vanhuuteen asti. Se perustuu 1980-luvulla kerättyihin omaelämäkertakirjoituksiin ja sen lähdeaineistona on siten 1900-1970 syntyineitä miehiä. Valkoisen äidin pojat (1999) psykoanalysoi 1800-luvun kansallisen herätyksen ajan suurmiehiä kuten Snellman, Cygnaeus ja Yrjö-Koskinen. Tämän Suomalainen ahdistus -trilogiaksi kutsutun sarjan jatkoksi Siltala on lupaillut analyysiä kansalaissodasta. Tämän lisäksi hän on käsitellyt psykohistorian teoriaa teoksessaan The Dimension of Change in Psychohistory (1992) ja artikkeleissaan.

Siltala tunnetaan myös näkyvänä yhteiskunnallisena keskustelijana ja yhteiskuntakriitikkona. Hän on arvostellut terävästi "turbokapitalismiksi" ja "hyperkilpailuksi" kutsumaansa nykyistä työelämää ja kantanut huolta ihmisten hyvinvoinnista sen armoilla. Suurta kohua herättänyt teos Työelämän huonontumisen lyhyt historia (2004) perustuu suomalaisten työläisten haastatteluihin ja maalaa synkän kuvan 2000-luvun työelämästä, jossa yksisilmäistä taloudellista etua ajavat yritykset polttavat työntekijänsä loppuun. Teos on kuitenkin enemmänkin tietoisen provosoiva yhteiskunnallinen pamfletti kuin historiantutkimus.

Siltala on luonut Helsingin yliopistoon näkyvän psykohistoriallisen koulukunnan johon kuuluu monia nuoria tutkijoita. Heistä tunnetuin on taistolaisuuden psykohistoriasta väitöskirjaa valmisteleva Jukka Relander.

[muokkaa] Tärkeimmät julkaisut

• Lapuan liike ja kyyditykset 1930. Väitöskirja. Otava, Helsinki 1985.
• The Dimension on Change in Psychohistory. Studia Historica 33. SHS, Helsinki 1989.
• Suomalainen ahdistus. Huoli sielun pelastumisesta. Otava, Helsinki 1992.
• Miehen kunnia. Modernin miehen taistelu häpeää vastaan. Otava, Helsinki 1994.
• Valkoisen äidin pojat. Siveellisyys ja sen varjot 1840-1918. Otava, Helsinki 1999.
• Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltion ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Otava, Helsinki, 2004.

[muokkaa] Linkkejä ja lähteitä

• Siltala Helsingin yliopiston historian laitoksen sivuilla
• Siltalan CV Tanner-säätiön mukaan
• Siltalan kirjoittama lyhyt johdatus psykohistoriaan
• Professori JP Roosin arvostelu Valkoisen äidin pojat -teoksesta
• Maanpuolustukorkeakoulun artikkeli Työelämän huonontumisen lyhyt historia-teoksesta
• Siltalan haastattelu Helsingin yliopiston historianopiskelijoiden lehdessä Kronikassa
• Siltalan psykohistoria ja länsimainen aatehistoria