Jouko Launonen
Wikipedia
Jouko Ilmari Launonen (s. 3. kesäkuuta 1939, Jyväskylän mlk) on suomalainen entinen pikaluistelija.
Launonen voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa vuonna 1963, josta lähtien hän voitti SM-kultaa joka vuonna vuoteen 1968 saakka saavuttaen yhteensä 15 matkavoittoa. Vuoden 1963 EM-kisoissa hän oli yhdestoista ja seuraavan vuoden olympialaisissa Innsbruckissa neljäs 1 500 metrillä. Vuonna 1965 Launonen oli MM-kisoissa johdossa vielä ennen viimeistä lajia, 10 000 metrin luistelua. Siinä hän joutui taipumaan Norjan Per Ivan Moelle ja jäi hopealle. Samana vuonna Launonen valittiin vuoden urheilijaksi.
1967 Launonen oli Inzellissä viimeisen kierroksen alkaessa 1 500 metrin maailmanennätystä kolme sekuntia väliajoissa edellä, mutta hän kaatui viimeisellä kierroksella radalle lentäneeseen roskaan. Uusintayrityksessä hän ei enää jaksanut ME-vauhtia, mutta sivusi Suomen ennätystä ajalla 2.06,3. MM-kisoissa hän oli sinä vuonna seitsemäs. 1968 hän osallistui EM-kisoihin, joissa oli kolmastoista, ja olympialaisiin, jossa oli parhaalla matkallaan kahdestoista.
[muokkaa] Lähteet
- Kilpakenttien sankarit 2, Tammi 1993, s. 116–117
