Johan Kortman
Wikipedia
Johan Elis Kortman (1858 Pietari - 1923 Rääkkylä) oli suomalainen taiteilija. Kansanrunous, Kalevala sekä Karjala kiinnostivat häntä. Hän matkasi ympäri Karjalaa perehtyen Karjalan luontoon, oli kiinnostunut kansantieteestä ja arkeologiasta. Hän on tehnyt vain yhden alttaritaulun, Heinäveden kirkkoon.
Taideopistonsa Kortman aloitti Pietarissa ja jatkoi niitä 1886 Münchenissä. Kortman maalasi kymmeniä Pohjois-Karjalan luontoa ja Kalevalan kohtauksia esittäviä maalauksia siellä. Maalausvälineinä hän käytti öljyvärejä, pastellia ja hiiltä.
Kortman osallistui Münchenistä palattuaan Kalevalan kuvituskilpailuun, jossa muita osaanottajia olivat Akseli Gallen-Kallela, joka voitti kilpailun, S.A. Keinänen, Louis Sparre sekä Eero Järnefelt.
Viiden vuoden kuluttua Kortmanin kuolemasta hänen poikansa Lauri Vuolio tarjosi Kortmanin maalaamia Kalevalaan takoitettuja maalauksia Kalevalaseuralle. Puheenjohtaja Gallen-Kallela osti osan töistä ja osan Vuolio lahjoitti.
[muokkaa] Töitä
- Väinämöisen soitto (1891)
- Ilmarinen tulee sulhona Pohjolaan (1893)
- Pohjolan häät (1890)
- Kyllikin rystö (1890)
- Ison tammen kaato (1893)
[muokkaa] Lähde
Tieteessä tapahtuu 4/2005
