Jazz-postimerkit

Wikipedia

	Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Jazz-postimerkit ovat aihefilateliaan kuuluva keräilykohde. Asian yleisestä arvostettavuudesta ja hyväksyttävyydestä kertoo, että aiheesta tehdään postimerkkejä. Siten arvioiden jazz on ollut arvostettu taiteen laji Yhdysvalloissa jo 1960-luvun lopulta lähtien ja muualla hiukan myöhemmin.

Ensimmäiset jazz-merkit ilmestyivät Yhdysvalloissa. Syynä oli se, että Yhdysvaltoja voidaan pitää jazzin syntymaana, mutta myös se, ettei Yhdysvalloilla ollut sellaisia omia klassisia säveltäjiä, joiden juhlistamiseen postimerkkejä olisi voitu käyttää. Sama on nähtävissä edelleenkin, sillä Yhdysvaltojen osuus jazz-aiheista postimerkeistä on erittäin merkittävä.

[muokkaa] Historia

Vaikka ensimmäinen varsinainen jazz-postimerkiksi laskettava julkaisu ilmestyi vasta 1969 (Yhdysvallat, bluesin isä W. C. Handy), jazzin postihistoriallinen taival oli jo alkanut aiemmin, kirjekuorista. Jazzklubit ja levy-yhtiöt painattivat omia kuoriaan, joissa oli jazzaiheisia kuvia ja tekstejä 1940-luvulla, ehkä jo aiemminkin. Sitten tulivat mukaan erikoisleimat tapahtumista ja klubeilta. New Orleansissa erikoisleimoja on käytetty jo 1950-luvulla.

Vuonna 1964 oltiin Yhdysvalloissa jo hyvin lähellä varsinaista jazzjulkaisua. Silloin ilmestyi American Music -postimerkki. Sen kuva-aihe soittimineen, nuottivihkoineen ja laakerilehtineen ei ollut jazzia, mutta ensipäivänkuoria tehtiin jo jazzista. Paikalliset postitoimistot ja myös eräät yksityiset tahot Yhdysvalloissa julkaisevat postimerkin ilmestymispäivänä ensipäivänkuoria. Niissä on postimerkin lisäksi kuva-aihe, joka sivuaa julkaistavaa merkkiä, ja merkit mitätöidään ilmestymispäivän leimalla. Koska Yhdysvalloissa ei ollut merkittää musiikkiperinnettä, usea kuorien julkaisija tarttui jazzaiheisiin: oli yhteyitä, soittajia, tyyliteltyjä soittimia ja tekstejä. Toinen myöhempi mielenkiintoinen jazzia sivuava ensipäivänkuorijulkaisu oli Yhdysvaltojen vuoden 1977 50 Years Sound Movies -postimerkki. Vaikka merkin kuvassa oli elokuvaprojektori, oli kuorissa paljon jazzaiheita, sillä ensimmäinen äänielokuva oli vuonna 1927 ilmestynyt Jazz Singer.

Julkaisutahti oli aluksi harva myös Yhdysvalloissa. Seuraava jazzaiheinen julkaisu oli vuonna 1973 ilmestynyt George Gershwin, joka sävelsi myös jazzia. Sen jälkeen Yhdysvalloissa on yksittäisten merkkien lisäksi (kuten Scott Joplin 1983, Duke Ellington 1986 tai Louis Armstrong 1995) julkaistu useita sarjoja, esimerkiksi vuoden 1994 kahdeksan merkin Blues & Jazz Singers, vuoden 1995 kymmenen merkin jazzsarja, jossa oli Armstrong, Mingus, Coltrane ja useita muita. Vuonna 1996 juhlistettiin big band -orkesterinjohtajia neljällä merkillä: Count Basie, Tommy & Jimmy Dorsey, Glenn Miller ja Benny Goodman.

Louis Armstrongin kuolema vuonna 1971 oli niin merkittävä tapahtuma, että se innosti useita Afrikan maita julkaisemaan omat merkkinsä. Tuona vuonna Senegal, Mali, Tšad ja Togo julkaisivat merkkejä tai sarjoja, joissa Armstrongin ohella esiintyivät Nat King Cole, Erroll Gardner, Duke Ellington, Ella Fitzgerald ja muutamat muut. Ylä-Volta, Gabon ja Kongo julkaisivat omansa seuraavana vuonna.

[muokkaa] Euroopassa

Ensimmäinen eurooppalainen jazzmerkki julkaistiin Ruotsissa. Sen vuonna 1983 ruotsalaista musiikkia esittelevä sarja Musik i Sverige sisälsi yhden jazzmerkin. Ranskassa ilmestyi ensimmäinen merkki 1990, ja sen jälkeen niitä on tullut säännöllisesti. Eurooppalaisista maista Puolassa ilmestyi 1990-luvulla kolme jazzmerkkiä. Suomessa ei ole jazzia eikä juuri muutakaan kevyttä musiikkia käytetty postimerkin aiheena; ainoastaan vanhemmasta iskelmästä on ilmestynyt yksi sarja, jossa ovat: Harmony Sisters, Olavi Virta, George Malmsten, Toivo Kärki, Reino Helismaa, Tapio Rautavaara ja Esa Pakarinen. Pori Jazz on teettänyt useana vuonna erikoisleiman.

[muokkaa] Lieveilmiöt

Postimerkkeilyn ikävä piirre ovat ”epäviralliset” julkaisut. Niitä tuottavat joko pienet valtiot, kuten Tuvalu, Nauru, myyntitulojen toivossa tai sitten suoranaiset huijarit. Epävakaissa oloissa elävien maiden, joissa useinkaan ei ole toimivaa postilaitosta, kuten Afganistan tai Eritrea, nimissä julkaistaan merkkejä, joita levitetään myyntiin, tai sitten keksitään omia maita tai olemassa oleville alueille tehdään merkkejä. Varsinkin Venäjällä sitä pidetään ongelmana, kun Komi, Karjala ja muut ovat julkaisseet omat merkkinsä. Valitaan aiheita, joille postimerkkipiireissä on kysyntää. Koska populaarimusiikin aihealueella on paljon keräilijöitä mutta vähän julkaisuja, huijarit ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen. Satojen Elvis- ja Beatles-merkkien sekaan on tehty Armstrongia, Miles Davisiä ja muitakin jazzmuusikoita.