Jansenismi
Wikipedia
Jansenismi oli vastaliike humanismille ja jesuiittojen molinismille. Se sai voimakkaita vaikutteita Augustinuksen ajatuksista. Sitä kehitti Cornelius Jansen (1585–1638) eli Jansenius, Ypresin piispa, teoksessaan Augustinus, joka ilmestyi 1640. Jansenismi oli katolisen kirkon sisällä vaikuttanut liike, tosin osa jansenisteista päätyi skismaan muun kirkon kanssa ja päätti perustaa oman kirkon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jansenismin alkuperä
Termi jansenismi on Port-Royal-des-Champsin luostarin, jossa oltiin lähellä tätä uutta teologista ajattelua, vastustajien keksimä. Termiä käytettiin pitkän aikaa tarkoittamaan Augustinolaisuutta, jollaisena sen ymmärsivät ja jollaisena sitä tulkitsivat Jensenius ja Jean Duvergier de Hauranne, hän oli tunnetumpi kuitenkin nimellä abbé Saint-Cyran..
Kuten kaikki käsitteet niin jensenismi pyrkii määrittelemään pysyvällä tavalla teologisen ajatuksen, sen on kuitenkin epätarkka, sillä se on liian yksinkertaistava. Nykyisin pidetään mielekkäämpänä puhua Port-Royalin augustolaisuudesta. Tämä ajatus levittäytyi Ranskassa eritoten Jean Duvergier de Hauranne, abbé de Saint-Cyranin, oli Janseniuksen hyvä ystävä. He olivat yhdessä kokeneet pitkät opinto- ja tutkijanvuodet Bayonne lähellä sijaitsevassa Cam-des-Pratsin luostarissa.
Kun Saint-Cyran valittiin Port-Roualin johtajaksi, niin hänen opettamansa augustolaisuus sai vihdoinkin otollisen maaperän kehittyäkseen henkisen liikkeen suuntaan. Mutta Saint-Cyranin vaikutus ei rajoittunut ainostaan Port-Royalin luostariin, sillä useat erakot, kululaitokset, kuin myös hänen lukuisat suhteensa sekä kirkonmiehiin, että aatelisiin ja parlamenttin jäseniin, tekivät hänestä opillisen johtajan. Tämä tapahtui jopa siinä merkeissä, että myös itse kardinaali Richelieu, joka oli aiemmin ollut hänen ystävänsä, kiinnostui hänen toiminnastaan – osin negatiivisessa mielessä.
Saint-Cyran pidätettiin vuonna 1638 ja hän vietti lähes viisi vuotta vankeudessa Vincennen linnassa. Hän kuoli muutama kuukausi vapauttamisensa jälkeen lokakuussa 1643.
Hänen oppilaansa ja ystävänsä takasivat hänen augustolaisuutensa jatkumisen julkaisten hänen teoksiaan. Tässä vaiheessa päättyi ensimmäinen Port-Royalin vaihe. Tästä alkaa toinen vaihe, joka merkitsee jatkuvuutta, joskaan Saint-Cyran ei ehkä olisi ollut valmis hyväksymään sen kaikkia kannanottoja.
[muokkaa] Jesuiitat ja jansenistit
Jansenistit ja jesuiitat taistelivat vilkkaasti toisiaan vastaan koko 1600-luvun ajan. Heidän maailmankuvansa olivat täysin päinvastaiset: jesuiitat uskoivat ihmisen vapaaseen tahtoon, kun taas jansenistit ovat fatalisteja ja ajattelevat, että kaikki on jo edeltäpäin kirjoitettua.
Jansenistit levittivät teorioitaan koulujen välityksellä ja heillä oli kuuluisia oppilaita kuten Jean Racine ja Blaise Pascal, joka kuitenkin vastusti tinkimättömällä tavallaan jesuiittoja, näin eritoten teoksessa Les Provinciales (1656), jossa hän syyttää jesuiittoja älyllisestä korruptiosta moralisoinnissa. Nämä teesit eivät miellyttäneen paavi Innocentius X:tä ja Ludvig XIV:tä, jotka halusivat yhdistää kristikunnan ja tuomita jansenismin ja protestanttisuuden. Maaliskuussa 1656 Ranskan hallitus määräsi suljettaviksi ns. petites écoles, joissa opinajoissa jansenismin sanomaa oli levitetty. Kuningas osallistui itse parlamentin istuntoon eli käytti ns. lit se justice -oikeutta hyväkseen 19. joulukuuta 1656 ja hyväksyi tilaisuudessa paavi Aleksanteri VII bullan Ad Sacram, jossa virallisesti tuomittiin jansenistien teemat.
Kuningas määräsi 29. lokakuuta 1709 suljettavaksi Port-Royalen luostarin ja jansenistisen munkit siirrettäväksi muuanne. Vuonna 1711 luostari hävitettiin maan tasalle, jotta siitä ei olisi tullut pyhiinvaelluspaikkaa.
[muokkaa] Lähteet
- Louis Cognet, Le jansénisme, Que-Sais-Je?, PUF, 1967.
-
- Välttämätön teos jansenismiin tutustuttaessa.
- Jean-Pierre Chantin, Le jansénisme, CERF.
-
- Synteesi, joka kattaa aikakauden aina 1800-luvulle saakka.
- Revue d’Histoire des Religions jukaisi toisessa numerossaan 2003 artikkellin Jean-Louis Quantin’istä otsikolla: « Augustinisme, sexualité et direction de conscience: Port-Royal devant les tentations du duc de Luynes». Artikkelim yhteenveto sijaitsee sivulla :
-
- Tässä on erinomaisesti dokumentoituja hyvin mielenkiintoisia kirjeitä, jotka kuvaavat Port-Royalen moraalista umpikujaa.
- Marie-José Michel, Jansénisme et Paris, Klincksieck, 2000.
- Dale K. Van Kley, Les origines religieuses de la Révolution française 1560-1791, käännettu englannista : Alain Spiess, Paris, Éd. du Seuil, coll. « L'univers historique », 2002.
