Jättiläisplaneetta

Wikipedia

Aurinkokunnan jättiläisplaneetat ylhäältä alaspäin: Neptunus, Uranus, Saturnus ja Jupiter

Jättiläisplaneetta, kaasujättiläinen tai joviaaninen planeetta (Jupiteria muistuttava planeetta) on suuri planeetta, jossa on runsaasti kaasumaisia ainesosia. Jupiter on aurinkokunnan jättiläisplaneetoista suurin. Se on lähinnä jättimäinen vetypallo, joka oli liian pienimassainen kehittyäkseen tähdeksi. Sen massa on noin 300 Maan massaa. Muita Aurinkokunnan jättiläisplaneettoja ovat Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Myös havaitut eksoplaneetat ovat lähes poikkeuksetta jättiläisplaneettoja.

[muokkaa] Jättiläisplaneettojen synty ja rakenne

Maasta katsoen jättiläisplaneetat ovat huomattavan kaukana Auringosta. Niiden etäisyydet Auringosta ovat noin 5 -– 30 AU (1 AU on Maan keskimääräinen etäisyys Auringosta). Jättiläisplaneetat ovat Maata paljon suurempia, niillä on usein suuri määrä niiden kokoon verrattuna pieniä kuita ja niillä on usein renkaita. Vain Saturnuksen renkaat näkyvät Maahan asti hyvin.

Huomattava osa jättiläisplaneetan materiasta koostuu niin sanotusta aurinkomateriasta eli vetyä ja heliumia. Jättiläisplaneetan ulommat kerrokset ovat kaasumaisia. Sisempänä arvellaan olevan nestemäistä molekyylimuodossa olevaa vetyä, nestemäistä metallista vetyä, jäätä, kiveä sekä rautaa. On kiistelty siitä, kuinka suuri kiinteästä aineesta oleva ydin esimerkiksi Jupiterilla olisi. Ytimen massa lienee 10 - 50 maan massaa. Tähän mennessä löydetyt eksoplaneetat ovat olleet jättiläisplaneettoja, sillä havaintovälineet eivät ole vielä tarpeeksi tehokkaita maankaltaisten kiviplaneettojen havaitsemiseen. Massiivisetkaan jättiläisplaneetat eivät ole tilavuudeltaan puoltatoista kertaa Jupiteria suurempia, koska kaasu puristuu helposti kokoon oman painonsa alla. Jättiläisplaneetan massan yläraja lienee 13 Jupiterin massaa, jota suuremmat kohteet ovat ruskeita kääpiöitä. Noin 3 - 13 Jupiterin massaiset planeetat ovat eräänlaisia "megaplaneettoja" joilla saattaa muissa aurinkokunnissa olla soikea rata. Jättiläisplaneetta voi syntyä tiivistymällä suoraan tiheästä kaasupilvestä tai siten, että riittävän suuri kivestä ja jäästä kostuva ydin kerää runsaasti kaasua ympärilleen.

Aurinkokunnan jättiläisplaneettojen kokovertailu. Vasemmalta oikealle: Jupiter, Saturn, Uranus ja Neptunus. Aurinko taustalla samassa mittakaavassa.

[muokkaa] Jääjättiläiset

Uranusta ja Neptunusta ei erään näkemyksen mukaan olisi järkevää kutsua kaasujättiläisiksi, sillä niiden massasta huomattavan suuri osa koostuu jäästä ja kivestä. Ne ovat siis jääjättiläisiä.

[muokkaa] Jättiläisplaneettojen renkaat ja kuut

Kaikilla jättiläisplaneetoilla tiedetään olevan renkaat. Tunnetuimmat ovat tietysti Saturnuksen renkaat. Uranukselta löydettiin renkaat 1978. Jupiterin rengas on hyvin himmeä. Renkaat ovat suunnilleen 2-3 planeetan säteen päässä sen keskustasta. Lähellä renkaita kiertää pieniä, muutaman kilometrin kokoisia kuita, kauempana satojen kilometrien läpimittaisia suuria kuita ekvaattoritasossa. Vain Neptunuksen kuujärjestelmä on tästä poikkeus, mutta silläkin on pieniä kuita ja renkaat. Renkaat ja kuut ovat planeetan päiväntasaajan tasossa. Tämä ja planeettojen kuujärjestelmien samankaltaisuus viittaa yhtenäiseen syntytapaan.

[muokkaa] Jättiläisplaneettojen synty

Yleensä jättiläisplaneettojen uskotaan syntyneen siten, että noin 10 -- 15 Maan massainen ydin kasautui ensin aurinkoa kiertävässä kiekkomaisessa kaasu- ja pölypilvessä. Kun ydin oli näin massiivinen, se keräsi kaasua itseensä. Prosessi olisi vienyt miljoonia vuosia. Uranuksen ja Neptunuksen varsinkin uskotaan vaellelleen kaasu- ja pikkuplaneettakiekossa ainakin muutaman AU:n verran synnyinsijoiltaan.

Vaihtoehtoinen selitys väittää, että jättiläisplaneeta olisivat syntyneet suoraan kaasusta tiivistymällä vain muutamassa sadassa vuodessa.