Itsesytyntä
Wikipedia
Itsesytyntä (spontaani itsesyttyminen) on väitetty ilmiö, jossa ihminen syttyy palamaan ilman mitään näkyvää syytä. Itsesytyntää on tarjottu esimerkiksi ilmiöstä, jota tiede ei pysty selittämään. Itsesytyntänä pidettyjä tapauksia tunnetaan lukuisia, mutta nykytiedon mukaan uhrit eivät ole syttyneet itsestään eikä ilmiössä ole mitään salaperäistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hypoteesejä itsesytynnän mekanismista
Itsesytyntätapauksissa on todettu joukko toistuvia piirteitä, joista osa erottaa ne muunlaisista tulipaloista.
- Vaikka itsesytynnän väitetään tapahtuvan spontaanisti, kaikissa tunnetuissa tapauksissa käsillä on ollut jokin sytytyslähde (usein savuke).
- Tulipalo on yleensä rajoittunut uhrin ruumiiseen. Läheiset huonekalut ja kodinkoneet eivät ole merkittävästi vaurioituneet. Uhrin välittömässä läheisyydessä esiintyy hyvin vähän jos lainkaan vaurioita.
- Uhri ruumis on yleensä pahemmin palanut kuin tavallisessa tulipalossa. Palovammat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti eri ruumiinosien kesken. Yleensä vartalo on pahimmin vahingoittunut, joskus lähes täysin tuhkaksi palanut, mutta ääreisosat ovat vahingoittumattomat.
- Useimmat itsesytyntätapaukset ovat sattuneet sisätiloissa.
- Korkealla, esimerkiksi kaappien päällä, olevat laitteet kuten televisiot ovat vaurioituneet joskaan eivät palaneet.
Itsesytyntä on ollut vaikeasti selitettävä ilmiö. Ihmisruumis, josta yli 75 % on vettä, palaa huonosti. Kuitenkin useissa itsesytyntätapauksissa uhrin ruumis on palanut lähes tuhkaksi. Ruumiin polttamisen näin täydellisesti on katsottu vaativan yli 1700°C lämpötiloja – nykyaikaisissa krematorioissa poltto tapahtuu noin 1100°C lämpötilassa, minkä jälkeen luut on vielä hienonnettava mekaanisesti. Henkirikosten uhrien ruumiita on usein yritetty hävittää polttamalla (murhia on jopa yritetty lavastaa itsesytynnäksi) palavien nesteiden avulla, mutta polttoaineen loputtua ruumis lakkaa palamasta. Esimerkiksi Adolf Hitlerin ruumiin polttamisessa käytettiin tiettävästi yli 20 litraa bensiiniä, mutta ruumis oli silti tunnistettavissa.
Yleisen hypoteesin mukaan itsesytynnässä on kyse "kynttilänsydänefektistä" (englanniksi "wick effect"): ruumiin rasva toimii polttoaineena ja vaatteet sydämenä. Hypoteesi on testattu BBC:n järjestämässä kokeessa, jossa huopaan kääritty sian ruho sytytettiin pienen bensiinimäärän avulla. Ihon palettua puhki ihonalainen rasva alkoi sulaa ja valua ulos, ja myöhemmin rasvaa vapautui polttoaineeksi myös luuytimestä. Seitsemän tunnin palamisen jälkeen sika sammutettiin, ja sen todettiin palaneen lähes kokonaan tuhkaksi. Palon lämpötila oli koko ajan pysynyt melko tasaisena, eikä se noussut yli 800°C:n. Ympäröivät huonekalut eivät olleet vaurioituneet, mutta kaapin päälle asetetun television kotelo oli sulanut.
Kokeen perusteella itsesytyntätapausten ominaispiirteet selittyvät seuraavasti:
- Kokeessa havaittiin liekkien jäävän mataliksi (korkeimmillaan noin 50 cm), mikä selittää sen, ettei palo leviä läheisiin huonekaluihin.
- Korkealla huoneessa olevat esineet vaurioituvat, koska palon tuottama lämpö kohoaa ylös.
- Ruho paloi erittäin pahoin, mikä johtui palon pitkästä kestosta.
- Koska polttoaineena toimii rasva, vähän rasvaa sisältävät ruumiinosat jäävät palamatta.
Lisäksi palamisen on tapahduttava suljetussa tilassa, jottei synny vetoa, joka voimistaisi palamista ja aiheuttaisi tulen leviämisen.
[muokkaa] Oletettuja itsesytynnän uhreja
- Robert Francis Bailey
- Dr John Irving Bentley
- Alan J. Hinkle
- George I. Mott
- Mary Hardy Reeser
- Jeannie Saffin
- Henry Thomas
- Anne Gertrude Web
[muokkaa] Oletettuja itsesytynnästä selvinneitä
- Jack Angel
- Frank Clewer
- Wilfred Gowthorpe
