Italian lippu

Wikipedia

Italian valtiolippu ja kauppalippu

Italian lippu (trikolori) koostuu kolmesta saman levyisestä pystypalkista ja sen värit ovat vihreä, valkoinen ja punainen. Lipun mittasuhde on 2:3 eli se on puolitoista kertaa niin leveä kuin se on korkea.

Sisällysluettelo

1 Historia
- 1.1 Ennen kuningaskuntaa
- 1.2 Kuningaskunnan aikana
2 Lippu tänään
3 Symboliikan tulkintaa
- 3.1 Merenkulun liput
4 Lähteet
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Cisalpinan tasavallan lippu vuodelta 1798

Napoleonin Italian tasavallan lippu vuodelta 1802

Napoleonin lippu Italiassa vuonna 1805

Italian hallinnon lippu vuodelta 1848

[muokkaa] Ennen kuningaskuntaa

Ensimmäisen kerran nykyinen Italian trikolori-lippu tuli käyttöön 7. tammikuuta 1797 kun Reggio Emilian tasavallan silloinen parlamentti hyväksyi Giuseppe Compagnonin, kirjailijan ja Napoleonin ajan poliitikon, julistuksen: "on luotava universaali lippu Cispadanan tasavallalle, jossa ovat kolme väriä: vihreä, valkoinen ja punainen, ja nämä kolme väriä ovat käytössä myös Cispadanan kokardissa, jota kaikki käyttävät".

Vuonna 1796 Italian halki kulkivat voittoisan Napoleon Bonaparten armeijat ja samalla syntyivät alueen lukuisat tasavallat. Näillä oli mallinaan jakobiinien toiminta Ancien Régimen raunioilla ja lähes kaikki niistä omaksuivat kolmen yhtä suureen pystypalkkiin jakautuneen lipun. Vain lippujen värit vaihtelivat. Mutta selvästi niitä inspiroi vuoden 1790 Ranskan vallankumouksen malli, joskin vallankumous oli saanut inspiraationsa omaan kokardiinsa Yhdysvaltain vallankumouksesta.

Napoleonia tukeneet italialaiset rykmentit omaksuivat helposti trikolorin kolmivärisen lipun, eritoten Lombardian legioona ja myöhemmin myös Italian legioona, jotka olivat rekrytoidut Émilie-Romagnesta, On hyvinkin mahdollista ja jopa todennäköistä, että Napoleon valitsi itse ja henkilökohtaisesti trikolorin alueen lipuksi. Napoleon piti enemmän vihreästä väristä kuin sinistä.

Cispadanan tasavallan lipussa oli horisontaaliset kolme yhtä suurta pakkia, joiden keskellä oli tasavallan tunnus. Lipusta tuli kuitenkin, kun se myöhemmin liitettiin Cisalpinen tasavaltaan, pystysuunnassa olevien palkkien muodostama lippu.

Napoleonin aikana syntyivät hyvin lyhytaikaisiksi jääneet valtio, kuten esim. Ligurian tasavalta, Rooman tasavalta jne. Nämä tasavallat eivät kyenneet vastustamaan itävaltalais-venäläistä vastahyökkäystä vuonna 1799. Ne sulautuivat yksi toisensa jälkeen vuonna 1802 italian tasavaltaan, jos tuli Italian kuningaskunta vuonna 1805 ja se kesti aina vuoteen 1814 asti.

Nämä lyhytikäiset ja pienehköt tasavallat olivat tavallaan ensimmäinen alkusoitto ajatukselle itsenäisyydestä, joka ruokki puolestaan yhdentymisen aatetta. Näinä vuosina tuli dynastian ja sotaväen lipysta yleinen symboli ja siten myös kansanomainen tunnus saavutetuille vapauksille. Näin siitä tuli uuden valtion tasavaltalainen tunnus, vaikkapa Napoleon olisi ehkä pitänyt parempana kuningaskuntaa, jonka valtaistuimelle hän olisi voinut itse nousta.

[muokkaa] Kuningaskunnan aikana

Niiden kolmen vuosikymmenen aikana, jotka seurasivat Wienin kongressia (1814 – 1815) trikolori oli kielletty Italiassa Restauration aikana, mutta se kuitenkin kohotettiin salkoon vuoden 1831 kapinaliikkeiden ja kansanliikkeen aikana. Goffredo Mameli sävelsi Italialaisten laulun vuonna 1847 ja siitä tuli myöhemmin Italian kansallishymni, ja mielessään sanat meillä on yksi yhteinen lippu ja yksi yhteinen toive. Savoien herttua Kaarle-Albert, Lombardian ja Veneton seudun asukkaille osoittamassaan kuuluisassa julistuksessa, joka ilmoitti itsenäisyyssodan alkaneeksi, hän lopuksi totesi: ”Parhaiten todistaaksemme, ulkoisten merkkien avulla, italialaisten tahdon yhdistyä, niin me haluamme että joukkomme kantavat Italian trikoloriin yhdistettyä Savoien vaakunaa”. Tämä vaakuna sijoitettiin siniselle pohjalle, jotta puna-valkoinen risti eivät sekoittuisi lipun punaiseen ja valkoiseen väriin.

[muokkaa] Lippu tänään

Nykyinen Italian lippu on ollut käytössä 19. kesäkuuta 1946 lähtien, aina kuninkaallisen armeijan vetäytymisestä saakka. Lippu on otettu virallisesti käyttöön 1. tammikuuta 1948.

Vuonna 2003 17. tammikuuta Italian valtio päätti virallisesti lippunsa väreitä. Viralliset värit perustuvat PANTONE tekstiiliväreihin (TX) ja ovat: vihreä loistavan vihreä (18-5642TC), valkoinen on maidonvalkoinen (11-4201TC) ja punainen on tomaatinpunainen (18-1660TC).

Italian trikolori Pizza Venezialla Roomassa

[muokkaa] Symboliikan tulkintaa

Erilaiset ja jopa vastakkaiset teoriat ovat selittäneet ja yhä selittävät lipun symboliikkaa seuraavasti:

Nepoleonin sotien seurauksena, italialaiset saivat inspiraation luoda samanlainen kansallinen lippu kuin ranskalaisille oli. Heidän lähtökohtansa olivat Lombardian, jotka joukot olivat liittyneet Napoleonin puolelle, armeijan univormujen värit, ja eritoten Milanon kansalliskaartin värit. Vihreä on tietenkin myös keisarin lempiväri.

Danten Kiirastulen 18:sta runossa kuvaillaan Beatricen käyttämää kolmea teologisen hyveen väriä: valkoinen uskon, vihreä toivon ja punainen laupeuden väreinä. Italian lippu on omaksunut nämä värit kuvatakseen katolista kansakuntaa.

Sitä paitsi on vielä yksi muukin symbolien selitys, jotka opetetaan jo koululaisille: vihreä kuvaa Apenniinin vuoristoa, valkoinen Alppien lunta sekä punainen sankareiden vuodattamaa verta kolmessa 1800-luvulla käydyssä vapaussodassa.

[muokkaa] Merenkulun liput

Vuodesta 1947 lähtien kansallislippu on myöskin ollut käytössä kauppamerenkulun lippuna. Kuitenkin sillä muutoksella, että valkoiselle alueella on sijoitettu vaakunakuvioon neljän merenkulkukaupungin; Amalfin, Genovan, Pisan ja Venetsian, vaakunat. Sama on voimassa myös sotilasmerenkulusta, mutta tällöin kaupunkien vaakuna saa lisän yläpuolelle sijoitetusta kruunusta. Toinen ero on Venetsian symbolilla leijonalla, jolla on lakikirja suljettuna, eikä avoinna kuten kauppamerenkulun lipussa. Tämä symboliikka on peräisin Venetsian tasavallan sotalopusta, jossa leijona esitettiin suljetun lakikirjan kanssa.