Israelin ilmavoimien 69. laivue

Wikipedia

Israelin ilmavoimien 69. laivue "Pathishim" (Vasarat) perustettiin Israelin itsenäisyyssodan aikana B-17-pommikoneita käyttäväksi pommituslaivueeksi.

Juutalaiset yrittivät valmistautua uhkaavaan itsenäisyyssotaan hankkien aseita, mistä saivat. Keväälä 1948 välittäjä onnistui ostamaan neljä toisen maailmansodan aikaista raskasta B-17-pommikonetta 15 000 dollarin kappalehinnalla. Koska Israelin itsenäisyyssodan puhjettua Yhdysvallat julisti asevientikiellon, piti hankitut lentävät linnoitukset joko lentää pian pois Yhdysvalloista tai ottaa riski siitä, että FBI takavarikoi lentokoneet.

12. kesäkuuta 1948 kolme lentävää linnoitusta lensi Miamista Puerto Ricoon ilmoittaen lentosuunnitelmakseen Brasilian. Lentokoneet kuitenkin lähtivät Portugalin Azoreille, missä varmistettiin polttoaineen riittävyys Atlantin yli Korsikaan. 17. kesäkuuta koneet laskeutuivat Tšekkoslovakian Ezioniin, mitä maan hallitus salli Israelin käyttävän rahtilehtoihinsa. Pitkät lennot olivat kuitenkin herättäneet yhdysvaltalaisten huomiota ja kun viimeinen lentävä linnoitus oli lähdössä Azoreilta, se otettiin kiinni Yhdysvaltain hallituksen puolesta. Kolme ensimmäistä lentävää linnoitusta jäivät Tšekkoslovakiaan kolmeksi viikoksi, minkä aikana pyrittiin hankkimaan koneisiin niistä poistetut alkuperäiset ampujantornit ja muita laitteita tuloksetta. Koneet lensivät 15. heinäkuuta 1948 Israeliin.

Raskaat pommikoneiden tehtäviksi määriteltiin egyptiläisten kohteiden pommittaminen. Kahdelle annettiin tehtäväksi pommittaa Gazan kaupunkia ja Egyptin lentotukikohtaa el-Arishissa. Maalien löytäminen epäonnistui ja koneet pommittivatkin Rafiahia sen sijaan.

Kolmas B-17 oli määrätty pommittamaan Kairoa, minkä egyptiläiset olivat jättäneet täysin ilmapuolustamatta. Kuninkaalliseen palatsiin ja upseerikouluun aiottu pommilasti ei osunut kohdalleen ja 30 ihmistä kuoli. Koneet palasivat Ekronin lentotukikohtaan.

Lentävät linnoitukset tarjosivat uusia mahdollisuuksia. Siihen asti Israelin ilmavoimilla oli käytössä pommitustarkoituksiin vain muunnettuja kuljetuskoneita, kuten C-47 tai de Havilland Dragon Rapide, mitkä oli tarkoitettu vain yöpommituksiin. B-17:llä oli runsas pommikuorma ja se kykeni suorittamaan tehtävänsä päivänvalossa ilman hävittäjäsuojaa.

Ramat Davidin lentotukikohdassa muodostettiin Israelin ilmavoimien 69. laivue "Patishim" (Vasarat). Laivue kykeni lentämään kolme pommituslentoa päivässä jokaisella koneellaan. 15. lokakuuta 1948 Israel aloitti operaatio Joavin avatakseen tien saarretuun Negevin autiomaahan. B-17 hyökkäsivät etelärintamalla Egyptin joukkoja vastaan ja jatkoivat Siinaille. 1. tammikuuta 1949 B-17:t hyökkäsivät kahta egyptiläistä Tel Avivia tykeillä tulittavaa laivastohävittäjää vastaan, mutta eivät osuneet niihin. Kesäkuuhun 1949 mennessä 69. laivue oli lentänyt noin 200 pommituslentoa.

Laivue siirtyi itsenäisyyssodan jälkeen Ekronin lentotukikohtaan ja sieltä 1953 Hazoriin. Koneiden ylläpito osoittautui vaikeaksi. Israelin ilmavoimat onnistui kuitenkin hankkimaan alkuperäisiä varaosia ja ampumatorneja sekä ainakin yhteen kolmesta koneesta meritutkan. Niistä tuli merivalvontakoneita. Kesäkuussa ja heinäkuussa 1956 koneet lähetettiin varastoitavaksi Bedek Aviationiin Lodin lentokentälle, mutta Suezin kriisin puhjettua kaksi lähetettiin palveluskäyttöön lokakuussa 1956. Koneita pidettiin valmiudessa Ramat Davidin lentokentällä pommittamaan Egyptin lentokenttiä siltä varlata, että Egyptin ilmavoimat hyökkäävät israelilaisjoukkoja vastaan. 31. lokakuuta 1956 koneet pommittivat Gazan kaistaa. Marraskuun alun pommitusyritykset eivät onnistuneet heikon sään vuoksi. 2. marraskuuta toinen B-17:stä vaurioitui maasta tullesta tulituksesta. 4. marraskuuta kumpikin kone epäonnistui tehtävässään pommiluukun häiriöiden vuoksi. B-17:t poistettiin lopullisesti käytöstä 1958 eikä Israelin ilmavoimilla ole sen jälkeen ollut strategisia pommikoneita.

Israel ilmaisi kiinnostuksensa hankkia F-4 Phantom -hävittäjiä 1965, muttei Yhdysvallat ollut valmis myymään sille kuin A-4 Skyhawk-hävittäjiä. 1967 kuuden päivän sodan jälkeen Ranska oli Israelin ilmavoimien pääaseistaja, mutta se asetti Israelin vientikieltoon 1968 Beirutin lentokentälle tehdyn kommandohyökkäyksen jälkeen. Siksi Israelin oli jälleen käännyttävä Yhdysvaltain puoleen ja Lyndon B. Johnson suortui myymään Israelille Peace Echo-sopimuksella 44 F-4E:ä sekä kuusi FF-4E:ä. 25. maaliskuuta 1969 israelilaiset saattoivat aloittaa uusilla koneillaan harjoittelun.

Koneet jakautuivat siten, että neljä ensimmäistä osoitettiin Shmuel Hetzin komentamalle 201. laivueelle "Ha'ahat" (Yksi). 23. lokakuuta Avihu Ben-Nunnin komentama 69. laivue seuraavat koneet.

Egypti kävi rajoitettua sotaa Israelia vastaan saadakseen takaisin kuuden päivän sodassa menettämänsä Siinain. Israelilaisten F-4 Phantom II:ien ensimmäinen taistelulento suoritettiin 5. lokakuuta 1969 Etelä-Siinailla 201. laivueen komentajan Shmuel Hetzin johdolla.

69. laivue sai käyttöönsä F-4 Phantom II:ien jälkeen F-15I:t. Niiden on arveltu olevan yksi mahdollisuus sotilaallisen ratkaisun hankkimiseksi Iranin ydinkriisiin.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Stratfor (englanniksi)