Isänmaallinen Kansallis-Liitto
Wikipedia
Isänmaallinen Kansallis-Liitto perustettiin 17. huhtikuuta 1993 1930-1940 -luvuilla toimineen IKL:n perinteen jatkajaksi. Alkuperäistä nimeä ei voinut juridisista syistä käyttää, koska se oli Pariisin rauhansopimuksen nojalla lakkautettu fasistisena.
Puheenjohtajana Matti Järviharju. Liittosihteereinä alussa Arto Rinne ja loppuaikoina Merja Muronen. Kenttätoiminta hiipui vuonna 2001, mutta sillä oli vielä nimellistä toimintaa ja ulkomaan suhteita, mm. ranskalaiseen Le Penin puolueeseen Front National [1][2].
Liitto ajoi muun muassa Karjalan ja muiden talvi- ja jatkosodissa Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista ja vastusti Suomen EU-jäsenyyttä. Liitto ilmoitti vastustavansa anti-semitismiä ja rasismia, mutta sen lehdessä oli tummaihoisten, romanien ja pakolaisten vastaisia kommentteja. lähde?
Liitto ei onnistunut keräämään puolueeksi rekisteröitymisen edellyttämää 5 000 kannattajakorttia, joten se toimi muiden puolueiden kautta. Esimerkiksi liittojohtaja Matti Järviharju oli eduskuntavaaleissa 2003 Yhteisvastuu puolueen ja EU-parlamentin vaaleissa 2004 Suomen Kansan Sinivalkoiset-puolueen ehdokkaana [3] ja valittiin 2004 Ilmajoen kunnanvaltuustoon sitoutumattomana Perussuomalaisten listalta. Myös liittosihteeri Merja Muronen pyrki Riihimäen valtuustoon Perussuomalaisten listalta, mutta ei tullut valituksi.
Liitto julkaisi Ajan Suunta -nimistä lehteä, jota myös aiempi IKL julkaisi.
Poliittinen slogan: "Oma kansa ensin".
[muokkaa] Lähteet
- ↑ HYO/valt. , tutkimus äärioikeistosta Suomessa, Pekonen - Hynynen - Kalliala , [1]
- ↑ Nettiradio Mikaeli, 2000, [2]
- ↑ HS:n Eurovaalikone , [3]
