Iowat
Wikipedia
Iowa-intiaaniheimo ei koskaan ollut kovin suuri. Ensimmäinen havainto heistä oli tehty 1690-luvulla Suurten järvien alueella. Sieltä he liikkuivat kohti länttä ja ylittivät Mississipin joskus vuosisadan vaihteessa. He kuuluivat siouxien kielikuntaan,jota puhuivat mm. osaget, omahat ja winnebagot. Viimeksi mainittuihin he olivat ainakin hetkellisesti kuuluneet 1600-luvun aikana. Naapurissa asustavat illinoisit olivat aggressiivisellä käytöksellään saaneet aikaan liikekannallepanon,jonka seurauksena iowat olivat jättäneet winnebagot ja kulkeutuneet pois suurilta järviltä. Heitä arveltiin olleen vain vähän yli tuhat henkeä, joista runsaat kolme sataa oli "hyviä sotureita".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Iowat ovat todennäköisesti polveutuneet suoraan oneotoista. Oneota oli korkeakulttuurinen muinaiskansa, joita kutsuttiin kummunrakentajiksi. He olivat asuneet Mississippi- sekä Ohiojoen laaksoissa, mutta idän ja lännen villit ja sotaisat kansa olivat ottaneet yhteen ja kummunrakentajat jääneet väliin pahaan puristukseen. Turhaan he yrittivät estellä aggressiivisia vieraita tunkeutumasta maahansa. Varsinkin lännestä tulevat heimot olivat raakoja ja oneota-muinaiskansan maasta tuli taistelutanner. Vain jälkeenpäin tehdyt useat korkeasta kulttuurista kertovat löydöt edellä mainituilta alueilta jäivät kertomaan kansasta, joka oli täällä muinoin asunut.
Iowien on uskottu aika vahvasti olleen oneota-kansan jälkeläisiä. Mutta mistä nämä iowat olivat tulleet? Heidän oman kertomuksensa mukaan he olivat eronneet omasta suvustaan jo kauan sitten ja etsiessään uutta kotia he olivat asettuneet asumaan veden rantaan,jonka edustalla oli ollut suuri hiekkasärkkä. Tuuli oli tuonut särkältä hiekkaa ja tomua heidän kasvoilleen. Tämän takia he alkoivat kutsua itseään nimellä Pa-hod-ja. Tämä nimi merkitsi "tomuneniä". Tarinasta ei ilmene ,että he olisivat olleet osa winnebagojen kansaa. Ehkäpä he olivat liittyneet näihin jossakin vaiheessa samoillessaan laajoilla alueilla. Kun he paljon myöhemmin vaelsivät suuriltä järviltä länteen, niin he tulivat korkealle jyrkänteelle nykyisen Iowa-joen suulla. He seisahtuivat ihailemaan näköalaa, joka levisi heidän edessään kauniina ja koskemattomana. Tämän nähtyään he huudahtivat: "Ioway!" (Tämä on se paikka!) Nimestä tuli heidän uusi nimensä, ja myöhemmin myös joki ja osavaltio.
[muokkaa] Kulttuuri
Iowien käsityötaidot olivat 1700-luvulla kuuluisia. Eritoten heidät muistetaan piipuista, joita he tekivät Minnesotan punaisesta vuolukivestä. He olivat myös biisoninmetsästäjiä myyden biisonintaljoja sekä muita turkiksia laajoille alueille. Pääosin heidän asuntonsa olivat wigvameita,mutta suurriistan metsästyksen aikana myös tiipiit olivat käytössä. Heillä oli kahdeksan eri klaania,joiden merkkiä kannettiin mukana. Klaanit olivat Eagle, Pigeon,Wolf,Bear,Elk,Beaver,Buffalo ja Snake. Jokaisella klaanilla tai suvulla oli oma erityinen tapa leikata heidän hiuksensa. Tästä heidät oli helppo erottaa toisistaan.
[muokkaa] Vaeltajia
Vain ani harva intiaanikansa tai -heimo vaihtoi asuinpaikkaa niin usein kuin iowat sen tekivät. Kun he läksivät suurten järvien alueilta Rock river -joen suulta he hetkeksi aikaa jäivät nykyiseen Iowaan. Seuraava vaellus oli Des Moines laakson alueille Van Bureniin, Wapellon ja Davisin maakuntiin. Monta vuotta myöhemmin he olivat liikkeellä taas. Läpi Iowan eteläisten ja läntisten alueiden he matkasivat ylös Missouri-laaksoon Dakotaan. Useita vuosia he asuivatkin punaisen piippukivilouhoksen laaksossa Big Sioux -joen lähellä samoillen luoteisessa Iowassa niinkin kaukana kuin Spirit-vuorilla. Sitten tuli taas aika vaihtaa asuinsijoja. Iowat suunnistivat alas Missouriin ja koilliseen Nebraskaan Platte-laaksoon. Seuraava vaellus toi heidät pohjois-Missouriin ja etelä-Iowaan. Pienen hetken oli heidän maanaan Missourin Salt-riverin suualueet. Sieltä he suunnistivat taas Iowaan, nyt Chariton- ja Grand-jokien alkulähteille.
[muokkaa] Siouxit ja osagit
Näin oli tultu 1800-luvulle. Iowilla oli myös vihollisia,näistä ehdottomasti pahimmat siouxit ja osagit,kaksi kansaa,joilla tuntui suurin osa elämää kuluvan sotimiseen. Eräs iowien voitokkaimmista taisteluista oli käyty vuonna 1807,jolloin he kiihkeän taistelun seurauksena polttivat 30 osagien asuntoa ja ottivat hengilta viholliset. He ottivat myös vankeja. Voiton jälkeen tuli isorokko iowien kyliin surmatan yli 100 soturia ja yli 200 naista ja lasta. Runsaan kymmenen vuotta ehti kulua,kun sama tauti palasi aiheuttaen taas edellisen epidemian kaltaiset menetykset. Kun tauti viimein väistyi ja he hoivasivat vielä sairaitaan,iski uusi epidemia. Sen nimi oli siouxit. Oli vuosi 1819 ja siouxit hyökkäsivät suurilukuisina ja täynnä sodan aiheuttamaa kiihkoa. Se murskasi iowat,he menettivät suuren määrän parhaita sotureitaan.Siouxit veivät mukanaan paljon naisia ja lapsia.
Tästä tapauksesta oli ehtinyt vierähtää noin viisi vuotta. sitten kävi niin,että eräänä päivänä oli pieni ryhmä sioux-intiaaneja tullut vieraisille iowien kylään,jota johti suuri ja kuuluisa päällikkö nimeltään Mau-haw-gaw eli Wounding Arrow. Päällikkö tiesi siouxit vihamiehiksi,mutta hän halusi olla ystävällinen. Siksi hän oli tarjonnut vieraille juhla-aterian. Myöhemmin päätti Mau-haw-gaw tehdä vastavierailun kyseisten siouxien leiriin. Nämä ottivat hänet vastaan ja osoittivat vieraanvaraisuutta surmaten hänet julmasti.
Tätä iowat eivät antaneet anteeksi koskaan. Surmatun päällikön poika Ma-has-ka (Engl. Valkoinen Pilvi) keräsi mukaansa soturijoukon siouxeja vastaan. Kostoretki onnistui. Valkoinen pilvi palasi isänsä murhaajan päänahka mukanaan kyläänsä. Hänestä tehtiin iowien uusi päällikkö ja hänestä tuli eräs heimonsa maineikkaimmista ja pidetyimmistä johtajista.
[muokkaa] Valkoinen Pilvi ja Valkoinen Kyyhky
Ma-has-ka eli valkoinen pilvi näytti siltä kuin päällikön pitääkin näyttää. Hän oli komea,lihaksikas ja yli kuusi jalkaa pitkä. Oli hän mukana missä tahansa sodassa tai metsästysretkien johtajana tai intiaanipelien kärkimiehenä,niin aina hänen puolensa oli voitokas. Hän oli ehtinyt olla mukana 18.sta taistelussa. Eräänä päivänä hän päätti lähteä tapaamaan Amerikan presidenttiä,joka oli siihen aikaan James Monroe.Valkoisella pilvellä oli useita vaimoja,jotka saisivat matkan aikana tulla toimeen keskenään.
Matkalla presidenttiä tapaamaan oli Ma-has-ka yöpynyt metsänlaidassa ja sytyttänyt leiritulen nauttiakseen iltapalan. Äkkiä oli joku koskenut häntä olkapäähän. Peläten sioux-intiaanien yöllistä hyökkäystä oli Valkoinen Pilvi säikähtäneenä tavoitellut asettaan, mutta tulija olikin ollut nainen. Hänen nuorin vaimonsa Rantchewaime seisoi hänen edessään sen sijaan,että olisi ollut muun perheen parissa kotonaan Des Moines- joen rannalla. Valkoinen pilvi ei suuttunut,sillä hän rakasti Rantchewaimea paljon. Tämä oli neljän sisarusparven nuorin. Kaikki sisarukset olivat Ma-has-kan vaimoja. Heidät oli joskus tuota orjina iowien kylään. Rantchewaime (female White Pigeon eli valkoinen kyyhky) halusi myös tulla katsomaan presidenttiä ja nähdä miten valkoiset asuvat. Valkoinen kyyhky oli helposti kyennyt jäljittämään miehensä. Matkalla James Monroen luo he tapasivat useita intiaaneja, jotka kaikki olivat matkalla samaan paikkaan. Kaikkiaan 19 päällikköä,4 intiaani- naista,useita sotureita ja 6 tulkkia tuli katsomaan miten valkoiset asuivat. Usean valkoisen johdolla heille näytettiin kaupunkilaiselämää. Intiaanit olivat mykkinä ihastuksesta pöytiin,tuoleihin,mattoihin,lasi-ikkunoihin ja kaikkeen sellaiseen.
Ma-has-ka ja Rantchewaime yöpyivät Washingtonissa. Mukana seurannut intiaaniagentti heräsi yöllä kovaan meluun,joka tuntui kuuluvan päällikköpariskunnan huoneesta. Kun agentti avasi oven hän näki vahvasti humaltuneen Ma-has-kan lyövän vaimoaan. Agentin nähtyään Valkoinen Pilvi häpesi käytöstään ja avasi huoneen ikkunan astuakseen ulos. Huone sattui olemaan toisessa kerroksessa. Ma-has-ka putosi alas ikkunasta murtaen käsivartensa,joka pudotessa jäi hänen alleen.
Selvittyään humalastaan ratsasti valkoinen pilvi ympäri Washingtonia kättään varoen, sillä kivut olivat ankarat. Samana päivänä taiteilija maalasi päälliköstä kuvan ja hieman myöhemmin oli hänen vaimonsa Valkoinen Kyyhky myös saman maalarin mallina. Rantchewaime kuvattiin harvinaisen kauniiksi naiseksi ja hän sai paljon ihailua osakseen niin presidentiltä kuin muiltakin valkoisilta. Lisäksi hän huolehti hyvin kunnioitusta herättävällä tavalla sairaista ja vähäosaisista ja ajoi intiaaninaisten asioita. Päällikkö Ma-has-ka myi maita Missourista valkoiselle miehelle. Summa oli 5000 dollaria käteistä ja sama määrä joka vuosi kymmenen vuoden ajan. Tämän kaupan lisäksi lupasi Valkoinen Pilvi elää rauhassa ilman sotia.
Jonkin ajan kuluttua Washingtonin matkasta tapahtui onnettomuus. Eräänä päivänä Ma-has-ma ja Rantchewaime olivat ratsastusretkellä. 4-vuotias poika ratsasti ponilla äitinsä kanssa. Valkoinen Pilvi halusi ratsastaa edellä,koska ympäristössä saattoi vaania vihollisia. Kun hän katsoi taakseen ei Rantchewaimea näkynyt missään. Kääntyen takaisin päällikkö löysi ponin ja hän näki poikansa maassa makaavan äitinsä vierellä. "Äiti nukkuu",poika sanoi. Mutta äiti ei nukkunut. Valkoinen Kyyhky oli kuollut. Hän oli pudonnut poninsa selästä.
Valkoinen Pilvi suri pitkään Rantchewaimen kuolemaa,eivätkä kuusi muuta vaimoa juuri kyenneet lohduttamaan häntä. Mutta töitäkin oli tehtävä. Vuonna 1825 hän järjesti suuren intiaanineuvoston kokouksen,jossa hän puhui rauhan puolesta. Hän oli luvannut sen presidentille.
[muokkaa] Elämä jatkuu
Vuonna 1833 eräs iowien päälliköistä surmattiin omaha-intiaanien toimesta. Kostonjanoiset iowat halusivat lähteä sotaretkelle omahain kylään ja pyysivät siihen lupaa valkoiselta pilveltä. Hän kieltäytyi,koska ei halunnut rikkoa lupaustaan presidentille. Huolimatta hänen kiellostaan tappoi kaksi hänen heimonsa miestä kuusi omahasoturia. Hallitus halusi murhaajat tilille teoistaan ja Ma-has-ma luovutti murhaajat valtion virkamiehille. Tuomio oli yksi vuosi. intiaanit olivat vihaisia Valkoiselle Pilvelle,koska valkoisten miesten laki kuului valkoisille - ei intiaaneille. Kun surmaajat pääsivät vapauteen he päättivät kostaa. Yöllä he tunkeutuivat Ma-has-man tiipiihin ja tappoivat hänet hänen nukkuessaan. Mutta verityön tehnyt kaksikko ei pitkälle päässyt. Iowat itse tappoivat toisen. Toinen joutui oto-intiaanien käsiin,eivätkä he tunteneet armoa.
Iowien päälliköksi nousi Valkoisen pilven jälkeen hänen poikansa,jolla oli sama nimi - Ma-has-ma. Hänestä ei tullut isänsä veroista päällikköä. Washingtonissa asioidessaan hän oli nähnyt maalauksen äidistään,Rantchewaimesta. Hän oli ollut 4-vuotias äidin kuollessa,mutta tunnisti kuvasta äitinsä sulkaviuhkan. Hän halusi maalauksesta kopion mukaansa Iowaan.
Vuonna 1836 iowat vetäytyivät pieneen reservaatioon Missourin läntisiin osiin. Heidän mailleen vähän aiemmin tunkeutuneet valkoiset siirtolaiset olivat aiheuttaneet pikku kahakoita ja koska iowia oli enää vähän,tuntui ratkaisu parhaalta mahdolliselta. Heistä kehittyi ahkeria farmareita. Nykyään oma kieli on sammunut,mutta suurin osa noin 2000- henkisestä kansasta on alkuperäisiä intiaaneja.
