Internationalisointi ja lokalisointi
Wikipedia
Internationalisointi (kansainvälistäminen) ja lokalisointi (kotoistus) ovat toimia, joilla sovitetaan tuotteita, kuten julkaisuja tai ohjelmistoja vieraaseen ympäristöön, erityisesti vieraiden maiden kulttuuriin.
Internationalisointi- ja lokalisointitoimintojen painopisteitä ovat mm.:
- Päiväys ja kellonaika (UTC internationalisoiduissa ympäristöissä)
- Valuutta
- Kielet (merkistöt, numerojärjestelmät, vasemmalta oikealle / oikealta vasemmalle -kirjoitusjärjestelmät ) (esimerkki: Unicode)
- Kirosanojen välttäminen (esim. tuotteiden nimeämisessä)
- Nimet ja tittelit
- Puhelinnumerot, osoitteet ja kansainväliset postinumerot
- Mittayksiköt
- Kuvallisten symbolien muokkaus
Ero internationalisoinnin ja lokalisoinnin välillä on hienovarainen mutta merkitsevä. Internationalisointi on tuotteiden sovittamista potentiaaliseen käyttöön periaatteessa missä tahansa, kun taas lokalisointi tarkoittaa erityispiirteiden lisäämistä tietyssä määrätyssä kohteessa tapahtuvaa käyttöä varten. Erityisesti lokalisointiin liittyviä alueita ovat mm.:
- Kielenkääntäminen,
- Erityistuki tietyille kielille, kuten Itä-Aasian kielet,
- Paikalliset säännöt,
- Moraali,
- Paikallinen sisältö,
- Symbolit,
- Estetiikka,
- Kulttuuriarvot ja sosiaalinen ympäristö.
- Uusien lokalisoitujen sanojen keksiminen
- Yhdenmukaiset termit samoille asioille eri ohjelmissa
- Lokalisoidun ja alkuperäisen tekstin vastaavuus
[muokkaa] Haasteita
Internationalisointi ja lokalisointi luovat haasteita ohjelmistojen kehittäjille – etenkin jos niitä ei ole ohjelmistosuunnittelussa huomioitu alusta lähtien. Yleinen käytäntö on erottaa tekstidata ja muut ympäristöstä riippuvat resurssit (esim. ikonit) ohjelmakoodista. Tällöin eri käyttöympäristöjen huomiointi onnistuu ihannetapauksessa erillisiä resursseja muokkaamalla ilman koodin muuttamista. Resurssien kertaantuminen vaikeuttaa ylläpitoa. Jos esim. usealla kielellä käyttäjälle näytettävää viestiä halutaan muokata, tarvitsee kaikki saman resurssin käännökset päivittää. Tätä tehtävää helpottamaan on tehty ohjelmistokirjastoja, kuten Gettext.
Koska vapaita ohjelmistoja voi vapaasti muokata ja levittää kuka tahansa, ne soveltuvat paremmin internationalisoitavaksi. Omistettuja ohjelmistoja ei yleensä käännetä kielille, joista ei koeta saatavan taloudellista hyötyä. Esimerkki projektista, joka on käännetty yli 70 kielelle, on KDE.
