Indira Gandhi
Wikipedia
Indira Gandhi (19. marraskuuta 1917 – 31. lokakuuta 1984) oli Intian pääministeri vuosina 1966-1977 ja 1980-1984. Hän oli Intian ensimmäisen pääministerin Jawaharlal Nehrun ainoa lapsi. Sikhiterroristit surmasivat Gandhin 1984. Murhan taustalla olivat Punjabin osavaltion itsenäistymispyrkimykset. Indira Gandhia seurasi pääministerinä hän poikansa Rajiv Gandhi, joka murhattiin 1991. Indira Gandhi on yksi merkittävimmistä poliittisista johtajista Intian itsenäisyyden aikana. Huolimatta kuuluisasta sukunimestään, hän ei ole sukua Mahatma Gandhille.
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Syy: faktat tarkistettava ja teksti jäsenneltevä Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Uran alku
Indira Gandhi oli mukana Intian itsenäisyysliikkeen toiminnassa ja oli perustamassa Intian Kongressipuolueen Vanara Sena-nuorisoliikettä 1920-luvun lopulla. Gandhin äiti Kamala Nehru kuoli tuberkuloosiin vuonna 1938. Indira opiskeli Intiassa sekä brittiläisissä ja muissa eurooppalaisissa oppilaitoksissa kuten Santiniketan ja Oxford. Gandhi avioitui Feroze Khanin kanssa vuonna 1942. Gandhi ja Khan olivat vangittuina muutamia kuukausia hallituksen vastustamisesta. Gandhi auttoi järjestämään pakolaisleirejä ja huolehtimaan miljoonien Pakistanin pakolaisten terveydenhuollosta vuonna 1947. Tämä oli hänen ensimmäinen kokemuksensa suurten ihmisjoukkojen hallinnasta, josta oli hyötyä myöhemmin.
Feroze Khan oli työssä kongressipuolueen sanomalehdessä. Khan sai sydänkohtauksen vuonna 1957 ja hän kuoli 8. syyskuuta 1960. Indira toimi isänsä pääministeri Jawaharlal Nehrun henkilökunnan päällikkönä ja hoitajana.
[muokkaa] Nousu valtaan
Indira Gandhi valittiin Intian kansallisen kongressin puheenjohtajaksi vuosiksi 1959-1960. Hän toimi isänsä Nehrun sijaisena varapääministerinä. Nehru itse vastusti nepotismia, ja Indira ei asettunut ehdolle vuoden 1962 vaaleissa. Nehrun kuoleman jälkeen Gandhi menestyi vaaleissa, hänet valittiin heti Lal Bahadur Shastrin hallitukseen ministeriksi.
[muokkaa] Pääministerinä
Indira Gandhi valittiin kongressipuolueen edustajana Intian pääministeriksi 24. tammikuuta 1966. Gandhi voitti äänestyksen Morarji Desaita vastaan äänin 355-169.
Vihreä vallankumous
Punjabin maanviljelyskoulun tohtori D.S Athwal suoritti kokeita uusilla siemenlaaduilla. Hän onnistui tuottamaan uuden lajikkeen helmihirssiä (bajra). Norjalais-amerikkalaisen Norman Borlaugin aikaisemmin tekemät kokeilut vehnälajikkeiden jalostamisessa olivat suureksi avuksi Intian maataloudelle. Borlaug sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon. Tohtori Athwal kehittämän uuden vehnälajikkeen kalyan viljely aloitettiin Punjabissa vuonna 1967. Kalyan viljely levisi kaikkialle Intiaan. Intian vehnäsato kohosi 12,3 miljoonasta tonnista 20 miljoonaan tonniin vuosina 1964-1970. Vihreä vallankumous sai tästä nimensä. Vihreä vallankumous vaikutti maaseudun uudistumiseen. Maareformilakien käyttöönotto tuli ajankohtaiseksi. Bengalissa osavaltioparlamentti oli hyväksynyt zamindar-reformin jo vuonna 1953. Maatilan suurin koko sai olla enintään 10 hehtaaria. Valtion oli määrä ottaa ylijäämä maata jaettavaksi sen omaisuudeksi, elinikäiseksi vuokramaaksi tai sopimusviljelysmaaksi. Maareformia ei ollut toteutettu vielä vuonna 1968.
Gandhin uudistukset
- hyväksyttyjen maareformien toteuttaminen
- yleisten töiden järjestäminen
- keinokastelun parantaminen
- teiden rakentaminen ja maanparannustyöt
- metsän istutustyöt
- Intian väestön syntyvyyden alentaminen 4,1 prosentista 2,5 prosenttiin vuoteen 1976 mennessä.
Intian ydinvoimaohjelma
Vuoden 1971 sodan aikana, Yhdysvallat oli lähettänyt 7.laivaston Bengalinlahdelle, varoittamaan Intiaa käyttämästä sotilaallista voimaa Itä-Pakistanissa. Pääministeri Gandhi muutti kansallista turvallisuuspolitiikkaa ja ulkopolitiikkaa. Intia ja Neuvostoliitto olivat sopineet ystävyys- ja avunantosopimuksen, jonka tuloksena poliittinen ja sotilaallinen apu auttoivat Intian voittoon vuoden 1971 sodassa. Gandhi käynnisti nyt kansallisen ydinvoimaohjelman Intian turvaksi, Kiinan osalta tulevaa ydinase uhkaa vastaan ja mahdollisuuden Intian ydinvoiman lisäämiseen kahden ydinvoimalan avulla.
Intian sisäpolitiikka
Maanviljelijöiden tyytymättömyys käynnisti eri poliittisten ryhmien yhteisrintaman Bengalissa vuonna 1969. Liittohallitus joutui puuttumaan tapahtumiin Indira Gandhin johdolla. Indira Gandhi käytti hyväkseen Intian perustuslain pykälää, joka mahdollisti suoran presidentinvallan käytön. Liittovaltion viranomaiset saivat vallan lain ja järjestyksen ylläpitämiseen.
Gandhi toteutti vasemmistolaista politiikkaa, joka johti kongressipuolueen hajaantumiseen vuonna 1969. Gandhi poisti asetuksella eläkkeellä olevien maharadžojen etuoikeudet syyskuussa 1970. Gandhi päätti hajottaa Lok Sabhan ja järjestää ennenaikaiset vaalit. Indira Gandhin kongressipuolue sai yli kaksi kolmannesta paikoista helmikuussa 1971. Gandhi julisti sodan köyhyyttä vastaan uuden Lok Sabhan avajaisissa vuonna 1971.
Gandhi voitti osavaltiovaalit maaliskuussa 1972. Tämän jälkeen hänen suosionsa alkoi laskea. Huono taloudellinen tilanne aiheutti levottomuuksia Intiassa.Rautatielakko pysäytti Intian toiminnan vuonna 1974. Gujaratissa tapahtui levottomuuksia, joita Indira Gandhi joutui rauhoittamaan poliisin avulla.Gandhi puuttui korkeimman oikeuden kokoonpanoon. Hän suosi poikaansa Sanjay Gandhia antamalla tälle autotehtaan lisenssin. Korkein oikeus julisti Gandhin syyllistyneen vaalivilppiin ja häneltä poistettiin äänioikeus Lok Sabhassa. Hän vangitutti tuhansia poliittisia vastustajiaan. Gandhi muutti poliittista suuntaansa oikealle ja antoi suuremman vapauden yksityisille yrittäjille. .
Intian hätätilanne
Intian maatalous kärsi kuivuudesta vuonna 1972. OECD-maiden öljykriisi vaikeutti Intian maatalouden keinokastelua. Maareformien toteuttaminen oli käytännössä vaikeaa.Indira Gandhi julisti Intiaan poikkeustilan kesällä 1975 huonontuneen taloustilanteen ja maatalouden vaikeuksien vuoksi, Intia oli nälänhädän uhkaamana.
[muokkaa] Vallasta luopuminen ja uudelleen valinta
Intian maataloudessa saatiin vihdoinkin parempia satoja. Kuitenkaan uutinen ei parantanut Indira Gandhin suosiota 1977 pidetyissä vaaleissa, kongressipuolue sai vain 154 edustajaa. Uuden hallituksen johtoon nousi Morarji Desai janata-puolueesta (kansanpuolueesta). Indira Gandhi tuli uudelleen valituksi pääministeriksi vuonna 1980.
[muokkaa] Operaatio Sininen tähti ja murha
Gandhin ongelmaksi muodostui Punjabin tilanne. Paikallinen aluejohtaja Jarneil Singh Bhindranwale oli valittu paikallisen kongressin johtoon Akali Dal-puolueesta. Bhindranwale oli vangittu Amritsassa, mutta vapauduttuaan 25 päivää myöhemmin hän henkivartijoiden kanssa linnoittautui Kultaiseen Temppeliin. Gandhi antoi armeijalle käskyn puhdistaa Kultainen Temppeli Bhindranwale ja hänen seuraajistaan 3.kesäkuuta, 1984. Monet Sikhit pitivät, että heidän pyhiä paikkojaan oli häväisty.
Kaksi Indira Gandhin Sikhi henkivartijaa Satwant Singh ja Becant Sing murhasivat hänet pääministerin virka-asunnon puutarhassa 31.lokakuuta 1984. Gandhi oli kävelemässä oltuaan brittiläisen näyttelijän Peter Ustinovin haastateltavana dokumentista Irlannnin televisioon. Ganndhi oli palaamassa sivukatua, oppainaan Satwant ja Becant, kun Gandhi oli polvistunut alas tervehtiääkseen heitä perinteiseen tapaan, he avasivat tulen konepistoleilla. Gandhi kuoli matkalla sairaalaan virka-autossa muutamia tunteja myöhemmin. Indira Gandhi on polttohaudattu 3. marraskuuta lähelle Raj Ghatia ja paikkaa kutsutaan nimellä Shakti Sthal.
