Ilmari Juutilainen
Wikipedia
Lentomestari Eino Ilmari Juutilainen (s. 21. helmikuuta 1914, Lieksa–k. 21. helmikuuta 1999) oli toisen maailmansodan aikana Suomen ilmavoimien menestyksekkäin taistelulentäjä. Juutilainen saavutti sotien aikana kaikkiaan 94 ilmavoittoa. Juutilainen oli yksi neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista.
Juutilainen syntyi 21. helmikuuta 1914 Lieksassa "Marokon Kauhu" Aarne Juutilaisen nuorempana veljenä. Hän kävi kansakoulun Sortavalassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomen johtava hävittäjä-ässä
Juutilainen astui asepalvelukseen 9. syyskuuta 1932 ja toimi ilmavoimissa toimiupseerilentäjänä sen jälkeen. 1. toukokuuta 1935 hänet ylennettiin kersantiksi. Juutilainen sai siirron LeLv 24:ään 3. maaliskuuta 1939. Talvisodassa hän lensi Fokker D.XXI -hävittäjällä. 31. joulukuuta 1939 hänet ylennettiin ylikersantiksi ja 1. maaliskuuta 1941 lentomestariksi.
Juutilainen palveli 3/LeLv 24:ssä kesäkuusta 1941 alkaen 8. helmikuuta 1943 saakka lentäen Brewster -hävittäjillä. BW-364 " Oranssi 4 " oli hänen nimikkokoneensa, jolla hän ampui alas 28 viholliskonetta. Hänet nimitettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 56 26. huhtikuuta 1942.
Vuonna 1943 hänet siirrettiin vastaperustettuun LeLv 34:ään, joka käytti uusia Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä. Niillä hän saavutti 56 ilmavoittoa. Hänelle myönnettiin toistamiseen 2. luokan Mannerheim-risti 28. kesäkuuta 1944. Juutilainen lensi 437 taistelulentoa, joissa hän sai 94 ilmavoittoa.
Juutilaisen saavutus on ainutlaatuinen: hän on ainoa ässä, jonka koneeseen ei vihollishävittäjä ole ilmataistelussa osunut kertaakaan. Kerran hän teki pakkolaskun ilmatorjunta-ammuksen vaurioittamalla Me 109 G koneella. Nämä tarinat ovat ilmailun piirissä yleisesti tunnettuja, mutta eivät vastaa hänen omia muistelmiaan.
[muokkaa] Sodan jälkeen
Sodan jälkeen hän palveli Ilmavoimissa vuoteen 1949, jolloin erosi sen palveluksesta.
Hän toimi ammattilentäjänä vuoteen 1956 saakka, muun muassa lennättämällä yleisöä De Havilland Tiger Moth -koneellaan.
Ilmari Juutilainen kuoli 85-vuotispäivänään 21. helmikuuta 1999.
[muokkaa] Mitalit
Ilmari Juutilaiselle myönnettiin seuraavat mitalit: VM 2, VR 4, VR 4 tlk, VR 3, VR 3 tlk, MR 2 (kahdesti)
[muokkaa] Lähteitä
- Ilmari Juutilainen, Punalentäjien kiusana, 1956. Kirja on käännetty mm. englanniksi ja japaniksi 1997.
- Brewster-taulun mainos [1]
- Messerschmitt Bf 109 -taulun mainos [2]
- Suomalaisten lentäjien ilmavoittotilastot vuosilta 1941–44 [3]
- Juutilaisen haastatteluartikkeli [4] ja [5]
- Sotakirjailija Seppo Porvalin Katkera marssi (Gummerus, Jyväskylä, 2001) sisältää Ilmari Juutilaiseen liittyvää tarinaa, mutta on romaani. Se kertoo enemmän Ilmarin veljen kapteeni Aarne Juutilaisen tarinaa.
