Ilmalaiva
Wikipedia
Ilmalaiva on ilmaa kevyempi ohjattavissa oleva ilma-alus. Ohjattavuus erottaa ilmalaivan vapaasti lentävistä ilmapalloista, joita voidaan liikuttaa vain korkeussuunnassa. Ilmalaivan alaosassa on gondoli, jossa on tilat matkustajille ja ilmalaivan miehistölle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne
Ilmalaivat jaetaan kolmeen päätyyppiin: jäykkiin, puolijäykkiin ja jäykistämättömiin sen mukaan, mikä pitää ne muodossaan. Nykyisin käytössä olevat ilmalaivat ovat lähinnä kaasun paineella muotoon puhallettuja ilmapalloja, joissa yleensä on jäykistetty nokkakartio ja peräsin. Tällaisia ovat mm. Goodyear-yhtiön mainostarkoituksiin rakennetut ilmalaivat, jotka operoivat lähinnä Yhdysvalloissa, mutta ovat käyneet kaksi kertaa Suomessakin. Toinen tyyppi, "oikea" ilmalaiva, on jäykistetty ja siinä on alumiinista tai duralumiinista rakennettu runko, jonka päälle alus on rakennettu. Näitä nimitetään joskus "Zeppelin"-nimellä erotukseksi pehmeistä ilmalaivoista. Zeppelin-tyyppisen ilmanlaivan rungon painon takia niitä ei kannata rakentaa kovin pieniksi. Puolijäykissä ilmalaivoissa on kölimäinen rakenne, joka kulkee rungon alla keulasta perään, niitten runko pysyy jäykistämättömien ilmalaivojen tapaan muodossaan kaasunpaineen avulla.
[muokkaa] Historia
Zeppelin-tyyppisiä ilmalaivoja rakennettiin varsinkin Saksassa 1900-luvun alussa. Ensimmäisessä maailmansodassa niitä käytettiin tiedusteluun ja pommikoneina. Aluksi ne olivat näihin tarkoituksiin oivallisia sen puolesta, että ne kykenivät lentämään korkeammalla kuin sen ajan ilmatorjunnalla ja hävittäjillä päästiin, mutta myöhemmin ilmatorjuntatykit kykenivät ampumaan ja hävittäjät lentämään korkeammalle. Saksalaiset Zeppeliinit suorittivat sodan aikana useita lentoja Suomen alueelle, osa tiedustelulentoja, osa pommitustehtävissä. Mm. Maarianhaminan sataman pommituksessa saatiin aikaan pientä tuhoa Venäjän laivastolle. Pommikoneina ilmalaivat eivät myöskään olleet järin tarkkoja, sillä pommit pudotettiin heittämällä raskas pommi yli laidan. Ilmalaivat olivat huomattavan tehokkaita sukellusveneiden upottajia, missä roolissa niitä käytettiin molemmissa maailmansodissa. Veden alla hitaasti liikkuva sukellusvene ei voinut havaita lähestyvää ilmalaivaa tai paeta siltä pintautumatta. 236 metrinen Ilmalaiva Graf Zeppelin vieraili Helsingissä 24. syyskuuta 1930. Viimeisimmät mallit pystyivät ottamaan 112 tonnia lastia ja kulkemaan 135 km/h nopeudella.
1930-luvulle asti ilmalaivat olivat vetytäytteisiä. Yhdysvaltain silloisen Saksan kauppasaarron takia ei saatu turvallisempaa heliumia. Vedyn palamisherkkyyden epäiltiin johtavan katastrofaalisiin onnettomuuksiin.
Kuuluisin ilmalaivaonnettomuus on zeppeliini Hindenburgin palaminen 6. toukokuuta 1937 New Jerseyssä. Hindenburg ei tuhoutuessaan palanut vetykaasupalolle tyypillisenä kirkkaana tulipallona, eikä yksikään matkustaja kuollut kaasun palaessa syntyviin palovammoihin. Syylliseksi on esitetty ilmalaivan päälliskankaan kyllästysainetta, jota on myöhemmin käytetty rakettipolttoaineena. Onnettomuus lopetti täysin ilmalaivojen käytön matkustajaliikenteessä. Vielä myöhemminkin ilmalaivan tyyppisiä ilmapalloja käytettiin Pohjois-Atlantilla saattueiden tähystäjinä sukellusveneitä vastaan.
Nykyään ilmalaivojen täyttökaasuna käytetään palamatonta heliumia.
[muokkaa] Nykypäivä
Ilmalaivojen taloudellinen merkitys matkustajaliikenteelle on nykyään niiden rajoitetun nopeuden takia olematon, joten ne onkin valjastettu etupäässä lentäviksi mainosjulisteiksi. Japanissa aletaan uudelleen tutkia ilmalaivojen kannattavuutta uudella Zeppelinin-tehtaalla valmistetulla 75-metrisellä Yokoso! Japan -ilmalaivalla, jonka gondolissa on 12 matkustajapaikkaa. Yokoso! Japan -ilmalaiva vieraili Helsingin Malmin lentokentällä kesällä 2004. Tämä herättikin mediassa ja kansassa valtaisan kiinnostuksen, sillä aitoa "zeppeliiniä" ei ollut Suomessa nähty 74 vuoteen (jos Goodyearin ilmalaivavierailua 1980-luvulla ei lasketa).
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Goodyearin ilmalaivaston kotisivu (englanniksi)
- SANTOS-DUMONT n. 6 (englanniksi)
