Ihmisluonto
Wikipedia
Ihmisluonto kuvaa sitä osuutta ihmisestä, joka on enemmän tai vähemmän biologista perua ja siten havaittavissa kaikissa eri ihmiskulttuureissa. Usein ihmisluonnon ja toisaalta yhteiskunnallisen selittämisen erosta käytetään luonto vastaan kasvatus -vastakkainasettelua, vaikka nimitys onkin useimpien tutkijoiden mielestä liian kova karkeistus. Erityisesti ihmisluontoa tutkii evoluutiopsykologia, mutta kysymystä voidaan lähestyä muistakin näkökulmista. Esimerkiksi kognitiotieteilijä Edward Hutchins tutkii kulttuurillisten prosessien pohjaa ihmisten aivoissa.
Luonnolla usein luullaan tarkoitettavan vain geneettistä selitystä, jolloin tehdään valheellinen jako geenien ja kulttuurin välillä. Kuitenkin ihmisluonto tarkoittaa mitä tahansa vaihtelematonta ominaisuutta kaikissa ihmisissä - sellaistakin, joka ei synny suoraan geneettisen koodauksen tuloksena, kuten aivojen rakenteesta johtuvia ominaisuuksia (katso Weber-Fechnerin laki).
Yhtenäisen ihmisluonnon ja vahvojen myötäsyntyisten ominaisuuksien tueksi on esitetty todisteita, kuten kaikissa yhteisöissä yhtenäistä kielen perustaa. Eri kulttuureissa toisaalta hymyillään täysin samoin tavoin, toisaalta esimerkiksi ihmisten silmien liikkeet ovat aina samanlaisia. Myös flirttailuun liittyvät rutiinit ja käytösmallit ovat lähes poikkeuksetta samanlaisia.
Tieteellisesti ei myöskään ole koskaan kyetty todistamaan esimerkiksi kätisyyden vaihtamista. Esimerkiksi vasenkätiset, jotka menettävät kätensä, yhä vuosienkin kuluttua koulutuksesta huolimatta yrittävät vahingossa ottaa vasemmalla kädellään kiinni esimerkiksi pöydällä olevista esineistä.
[muokkaa] Kritiikkiä
Eksistentialismi esittää kritiikkiä sellaista ajattelua kohtaan, joka panee painoa yleiselle ja pysyvälle ihmisluonnolle. Esimerkkinä Dostojevski kirjoittaa kirjassaan Kellariloukku: "Kukapa tahtoisi olla pelkkä urkupilli, pelkkä pianonkieli joka pianonsoittajan kosketuksesta värähtelee? Kuka tahtoisi haluta taulukon mukaan?" Myös monet yhteiskuntatieteiden standardimallin kannattajat, kuten antropologi Margaret Mead arvostelevat nativistista käsitystä ihmisluonnosta eettisin perustein.
Tieteen vakiovastaus on, että tällainen kritiikki syyllistyy moralistiseen virhepäätelmään, jonka mukaan eettisistä periaatteista voi johtaa tosiasioita. Vaikka ihmiset eivät "haluaisi olla koneita", se ei vaikuta mitenkään siihen, ovatko he todella "koneita".
