Holismi
Wikipedia
Holismi on filosofinen termi, joka tarkoittaa yhtenäistävää lähtökohtaa, jossa kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa ja siihen syntyy emergenttejä ominaisuuksia, joita ei esiinny yhdessäkään sen osassa yksinään. Holismin vastakohta on reduktionismi tai ehkä dekonstruktio.
Holismin mukaan läntisen tieteen perinteinen näkemys siitä, että jakamalla tutkittava ongelma osiin ja selvittämällä pienempi osa ongelmaa kerrallaan, on väärä. Osissa ei ole kokonaisuuden emergenttejä piirteitä, eikä kokonaisuutta voi ymmärtää pelkästään osista lähtemällä. Esimerkkejä asiasta:
- (biologisessa) molekyylissä ole yhtään elämää, osana solua se on osa elämää
- neuronissa ei ole tietoisuutta, osana aivoja neuroni on osa tietoisuutta
- auton ratilla ei voi ajaa tai kuljettaa ihmisiä, osana autoa ratti on osa kuljetuskykyistä yksikköä, autoa.
Edellä mainitun tyyppinen ajattelu johtaa kokonaisuuden tutkimiseen kokonaisuuttena, tarkemmin sanottuna kompleksisuuden hallintaan. Holismin mukaiset peruskysymykset tutkimuksessa ovat siis:
- mistä osista kokonaisuus muodostuu?
- mitkä ovat osien vuorovaikukset toisiinsa, minkälaisen verkon osat muodostavat?
- mitä emergenttejä ominaisuuksia kokonaisuuteen syntyy osien vuorovaikutuksen seurauksena?
Holismin kannalta kolmas kysymys on oleellisin ja myös vaikein.
Koska kokonaisuutta systeeminä ei voi ymmärtää ilman sen ympäristön ymmärtämistä, on em. kysymyksissä huomioitava myös kokonaisuuden (systeemin) ympäristö. Viimeistään tässä vaiheessa tullaan kompleksisuuden hallintaan jopa yksinkertaisissakin ongelmissa.
Jo Aristoteles esitti ajatuksen, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Termi holismi esiintyi kuitenkin ensimmäisen kerran vasta Jan Smutsin kirjassa vuonna 1926. Kvanttifyysikoista mm. David Bohm kannatti holismia.
Aiheesta seuraavana tieteen paradigmana on kirjoittanut mm. amerikkalainen filosofi ja fyysikko Heinz R. Pagels
Holismin määritelmiä Googlessa.
