Helena Anhava
Wikipedia
Helena Anhava (s. 24. lokakuuta 1925) on suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja.
Anhava debytoi vuonna 1971 runokokoelmallaan Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa. Jo sitä ennen hän oli ollut mukana novelliantologiassa Seitsemän novellia vuonna 1968. Runojen lisäksi hän on julkaissut aforismeja, novellikokoelmia, lastenkirjan sekä kuunnelmia. Hän on suomentanut romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia, lasten- ja nuortenkirjoja sekä lyriikkaa. Anhava on myös toimittanut oppikirjoja, antologioita ja runokokoelmia.
Anhavan runoja ja novelleja on käännetty useille kielille. Hän on saanut muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon 1980, Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon 1994 ja Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinnon 1997 sekä Samuli Paronen -palkinnon 2006 ansioistaan aforistiikan alalla.
Helena Anhavan isä oli runoilija, teologi ja opettaja Lauri Pohjanpää ja aviomies runoilija, suomentaja ja kirjallisuusvaikuttaja Tuomas Anhava.
[muokkaa] Teoksia
- Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa (1971)
- Vuorosanoja (1973)
- Kysy hiljaisuudelta itseäsi (1974)
- Sivusta (aforismeja, 1976, Otava)
- Hidas osa (1979)
- Sanon silti (runoja ja aforismeja, 1982, Otava)
- Kun on nuorin (novelleja, 1985)
- Uusi vanha tuttava (lastenkirja, 1985)
- Valoa (1988)
- Runot 1971-1990 (1990)
- Eihän elämälle mitään voi (novelleja, 1995)
- Maininki ennen aaltoa (1997)
- Ei kenenkään maa – mietteitä, havaittua 1971-1999 (kootut aforismit, myös aiemmin julkaisemattomia, 2000, Otava)
- Lakastumisen aika (2003)
- Toimita talosi – Muistijälkiä (muistelmateos, 2006, Otava)
