Harmonia
Wikipedia
Harmonia (kreik. ἁρμονία, yhteen liittäminen) on useiden yhtä aikaa soivien erikorkuisten äänien, eli sointujen, käyttämistä musiikissa. Harmonia voidaan hahmottaa musiikin "vertikaaliseksi" aspektiksi, jos melodiaa pidetään "horisontaalisena". Usein harmonia syntyy kontrapunktin ja polyfonian seurauksena.
Länsimainen taidemusiikki noudatti johdonmukaisesti sääntöjä musiikin harmonisuudesta barokista aina romantiikan aikakauden loppupuolelle asti, joiden mukaan tiettyjen sointujen ja intervallien käyttö oli musiikissa sallittua. Tätä harmonian perinnettä nimitetään yleisesti tonaalisuudeksi. Myöhäisromantiikasta eteenpäin monet säveltäjät ovat pyrkineet luomaan uudenlaista ei-tonaalista harmoniaa musiikkiinsa.