Harald Harmaaturkki
Wikipedia
Harald Harmaaturkki tai Harald II Eiriksson (muinaisnorjaksi Haraldr gráfeldr, norjaksi Harald Gråfell ja tanskaksi Harald Graafeld, 935–970) oli Norjan kuningas 961–970. Harald oli Eerik Verikirveen ja Gunnhild Ossursdotterin poika.
Isänsä kuoleman jälkeen Harald liittoutui veljineen tanskalaisten kanssa kuningas Haakon Hyvää vastaan. Haraldista ja hänen veljistään tuli kuninkaita Haakonin kuoltua Fitjen taistelussa 961. Heidän valtansa kuitenkin rajoittui vain Länsi-Norjaan. Harald oli veljeksistä vanhimpana voimakkain ja vaikutusvaltaisin. Harald pyrki vahvistamaan asemiaan murhauttamalla paikalliset mahtimiehet Sigurd Haakonssonin, Tryggve Olafssonin ja Gudrød Bjørnssonin. Harald teki myös viikinkiretken Bjarmalandiin.
Sigurd Haakonssonin poika Haakon Sigurdinpoika murhautti Haraldin Tanskassa 970.
Edeltäjä: Haakon Hyvä |
Norjan kuningas |
Seuraaja: Haakon Sigurdinpoika |