Hammaslääketiede
Wikipedia
Hammaslääketiede on lääketieteellinen tieteenala, joka tutkii hampaiston, suun ja leukojen anatomiaa ja fysiologiaa ja lisäksi suusairauksien, vammojen ja kehityshäiriöiden ehkäisyä ja hoitoa.
Valtaosa hammaslääketieteen toiminnoista liittyy tavallisimpiin ns. hammassairauksiin eli hammaskarieksen, ientulehduksen ja/tai niiden seurausten hoitoon. Tämän ohella hammaslääketiede edustaa erikoisaloineen ensisijaista asiantuntemusta myös monien muiden suun- ja leukojen alueen sairauksien diagnostiikassa sekä hoidossa. Näitä ovat leuka- ja kasvoluun murtumat, suun ja leukojen kasvaimet ja tulehdukset, leukojen alueen kasvu- ja kehityshäiriöt, suun limakalvosairaudet, leukanivelsairaudet, sylkirauhassairaudet sekä osa pään ja kasvojen kiputiloista. Koska suun alueen sairaudet monin tavoin heijastuvat myös muuhun elimistöön, on näiden hoidossa kysymys myös yksilön yleisen terveyden hoidosta.
[muokkaa] Hammaslääketieteelliset tieteenalat
- Suupatologia
- Purentafysiologia
- Kariologia
- Endodontia
- Parodontologia
- Ortodontia
- Suu- ja leukakirurgia
- Hammasprotetiikka
- Hammasimplantologia
[muokkaa] Katso myös
- Hammaslääkäri
- Yliopistot, joissa voi opiskella hammaslääketiedettä
