Hallusinaatio
Wikipedia
Hallusinaatiolla eli aistiharhalla voidaan tarkoittaa joko psyykkistä hallusinaatiota tai fysiologista aistiharhaa. Hallusinaatio ei ole minkään aistiärsykkeen tulos, toisin kuin fysiologinen aistiharha.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hallusinaatio ja psyykkiset sairaudet
Hallusinaatiot koetaan nimensä mukaisesti aistinelinten kautta tulevina kokemuksina, vaikka aistinelimet eivät niitä välttämättä tuotakaan, vaan aivot. Hallusinaatioita ovat esimerkiksi näkö-, tunto-, maku-, haju-, ja kuuloharhat. Yleisimpiä hallusinaatioita ovat näkö- ja kuuloharhat. Ulkomaailmasta peräisin olevat "harhanäyt", kuten esimerkiksi optiset harhat ja kangastukset, tai aistinelinten viat, kuten irrotetun jäsenen "aavekipu", eivät ole tässä mielessä hallusinaatioita (vrt. illuusio).
Hallusinaatiot liittyvät psykooseihin eli mielisairauksiin, kuten skitsofreniaan, mutta niitä esiintyy myös terveillä ihmisillä. Hallusinaatioita esiintyy eniten puoliunessa, humalassa, tiettyjen huumausaineiden vaikutuksen alaisena tai erittäin väsyneenä. Hallusinaatioiden kokeminen sinänsä ei ole vaarallista eikä sairasta. Itse asiassa unet ovat tavallaan hallusinaatioita.
Hallusinaatio syntyy samaan tapaan kuin unien kokemukset. Tietoisuus tuottaa itse itselleen kokemusmaailmaa jokseenkin vastaavia kokemuksia, joita se pitää todellisina. Tämän mahdollistaa jonkinlainen aistien tuoman tiedon ja mielikuvituksen välisen erottelun unohtaminen, tietynlainen passiivisuus suhteessa kokemusten lähteeseen.
Hallusinaatioita kokiessa on mielen havainnointikyvyn virkeys yleensä jotenkin laskenut, ja mikäli se nousee, hallusinaatio katoaa. Hallusinaatiot ovat lähes aina suhteellisen lyhytaikaisia ja yksiulotteisia. Niitä ei voi esimerkiksi yhtä aikaa tunnustella, kuunnella ja katsella eri puolilta. Yleensä hallusinaatioita kokevat eivät edes tunne uteliaisuutta tehdä näin. Tästä on joskus ajateltu, että koettu "yliluonnollinen" ilmiö jotenkin lamauttaa kokijansa. Todellisuudessa tämä uteliaisuuden puute on lähinnä hallusinaatioden edellytys, ei sen seuraus.
Joskus hallusinaatiot, etenkin psykooseissa, ovat ahdistavia ja niistä pyritään pääsemään eroon. Psykoottisella ihmisellä voi joskus olla jatkuvia harha-aistimuksia, joita hän kokee koko elämänsä ajan. Psykoottinen ihminen ei usein ymmärrä hallusinaatioiden olevan harhoja, vaan pitää esimerkiksi outoja näkemiään asioita todellisina.
Hallusinaation synnyn syytä ei tarkoin tiedetä. Viime aikoina on tehty mielenkiintoisia tutkimuksia myös siitä, että harha-aistimukset eivät olisikaan ainoastaan aivojen tuottamia kokemuksia, vaan esimerkiksi kuuloharhassa myös korvan sisällä tapahtuisi jotakin.
[muokkaa] Aistiharhat ja ilmailufysiologia
Aistiharhojen tuntemus on tärkeä osa ilmailufysiologiaa. Aistiharhat ovat todellisia aistien tuottamia ärsykkeitä, jotka kuitenkin jollain tapaa eroavat todellisesta ympäröivästä olotilasta. Jopa heikko hallusinaatio voi johtaa lentäjän asentotajun menetykseen ja sitä kautta vaaratilanteeseen. Lentäjille opetetaankin ehdotonta luottamusta mittareista saatavaan informaatioon. Samoja aistiharhoja, joita lentäjät kokevat, saattaa esiintyä toki aivan arkipäiväisessä elämässäkin. Asentotajun menetykseen johtavat harhat voidaan jakaa syntymekanismin mukaan eri luokkiin.
[muokkaa] Näköharhat
Tärkein asentotajun säilyttävä aisti on näköaisti. Esimerkiksi ulkoisten kiintopisteiden puuttuminen yöllä tai pilvessä voi johtaa koneen hallinnan menetykseen. Näköharhat jaetaan vielä useisiin eri tapauksiin.
Esimerkkejä:
Harha - Syy - Seuraus
- Tasoharhat - Nouseva tai laskeva maasto ennen kiitotietä - Väärin valittu liukupolku
- Avaruusmyopia - Silmän tarkentuminen esim. tuulilasiin pilvessä lennettäessä - Väärin arvioitu etäisyys
- Vektioharhat - Pyrstömajakan pyörivä valo esim. lumisateessa lennettäessä - Kuviteltu vastakkaissuuntainen koneen liike
Vektioharha on kyseessä myös silloin, kun oman auton vierestä lähtee toinen auto liikkeelle, mistä seuraa tunne oman auton liikkeestä vastakkaiseen suuntaan.
[muokkaa] Tasapainoelimen harhat
Nämä harhat ovat yleisiä ja myös kaikkein vaarallisimpia harhoja niiden voimakkuuden vuoksi. Tasapainoelimen harhat jaetaan kaarikäytävien ärsytyksestä, Somatogyyriset harhat, ja kuulokivielimen ärsytyksestä, Somatograaviset harhat, johtuviin harhoihin. Kaarikäytävät reagoivat kulmanopeuksien muutoksiin ja kuulokivielin aistii suoraviivaisia kiihtyviä liikkeitä.
Esimerkiksi oikaisu syöksykierteestä aiheuttaa voimakkaan tunteen vastakkaissuuntaisesta liikkeestä ja voi johtaa ns. hautausmaakierteeseen, jossa juuri oikaistu kierre korjataan virheellisen aistimuksen perusteella liikkeelle alkuperäiseen suuntaan. Harha johtuu siitä, että kaarikäytävissä oleva neste jatkaa liikettään vielä hetken oikaisun jälkeen. Tämä on esimerkki somatogyyrisestä harhasta.
Somatograavinen harha esiintyy esimerkiksi lentokoneen kiihdyttäessä tai hidastaessa vaakalennossa, jolloin aistimuksena on harha noususta tai laskusta. Erityisen vaarallinen ja voimakas on ns. inversioharha, jossa koneen kiihtyminen aiheuttaa tunteen noususta ja lentäjä korjaa työntämällä nokkaa alaspäin. Tämä taas johtaa kiihtyvään liikkeeseen, ja negatiiviseen G-voimaan, jotka yhdessä yhä pahentavat hallusinaatiota.
[muokkaa] Muut harhat
Yhdistelmäharha tarkoittaa eri aistien yhdessä muodostamaa aistimusta. Esimerkiksi silmät pyrkivät kääntymään somatograavisen harhan mukaisesti liikkeelle vastakkaiseen suuntaan (vestibulo-okulaarinen refleksi). Lisäksi yleensä asentoaistin harhat ja somatograaviset harhat voimistavat keskenään hallusinaatiota.
Muita ilmiöitä ovat esimerkiksi vilkkuvaloärsytys. Taajuudella 12-30Hz vilkkuva valo saattaa aiheuttaa epilepsiaa muistuttavan kohtauksen. Tällä taajuusalueella tapahtuu esimerkiksi helikopterin roottorin leijunnassa, sekä lentokoneen potkurin tyhjäkäynnillä aiheuttamat valon ja varjon vuorottelut.
[muokkaa] Katso myös
- Kangastus
- Näky
- Joukkohallusinaatio
- en:spatial disorientation, kattava englanninkielinen versio aistiharhoista ja asentotajun menetyksestä
[muokkaa] Aiheesta muualla
- [1] Suomen moniääniset ry - ääniä kuulevien ihmisten yhdistys
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Eero Vapaavuori ja Matti Sorsa (2005): Lentävä ihminen: ilmailufysiologian ja -psykologian perusteet ilmailulupakirjoja varten. EDITA. ISBN 952-91-8395-X.
[muokkaa] Lähteet
- Kappaleen Aistiharhat ja ilmailufysiologia osalta lähteenä käytetty: Lentävä ihminen, 2005, s.28-73
