Hömötiainen
Wikipedia
| Hömötiainen | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Hömötiainen (Parus montanus) on havumetsissä viihtyvä pienikokoinen tiainen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Lakki ja leukalappu mustat, posket valkoiset, selkä harmaa, vatsapuoli vaaleampi, siivet ja pyrstö tummat. Siivellä erottuu vaalea paneeli. Pää on suhteessa vartaloon suuri, mikä tekee linnusta hellyttävän pentumaisen näköisen. Pituus 12-13 cm, siipien kärkiväli 60-70 mm. Paino on 10-11 g.
Ääni on helposti tunnistettava "ti-ti-tsää-tsää-tsää". Myös muita korkeita, hentoja ääniä on. Pesällä varoittaa käheästi rähisemällä. Laulua on kahta tyyppiä, joista tavallisempi "tjyy-tjyy-tjyy", muistuttaen suuresti sirittäjää. Toinen laulu on hiljaisempi lurittelu.
Vanhin suomalainen rengastettu hömötiainen on ollut tasan 10 vuotta vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen, vähintään 11 vuotta 4 kuukautta vanha hömötiainen.
[muokkaa] Levinneisyys
Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Aasian pohjoisosissa havumetsävyöhykkeellä. Suomessa pesii koko maassa, Pohjois-Lapissa harvalukuisena. Etelä-Suomessa laji on voimakkaasti vähentynyt. Syyt eivät ole tiedossa. Metsien hakkuulla ja metsien liiallisella siistimisellä on varmasti vaikutusta. Kilpailussa sinitiaisen kanssa hömötiainen yleensä häviää, ja voi olla, että sinitiainen on kaapannut sopivat pesäkokolot. Pönttöön hömötiainen ei helpolla asetu.
Syksyllä hömötiaiset voivat lähteä vaellukselle. Meren yli ne eivät uskaltaudu. Parvet seuraavat rannikkolinjaa ja kiertelevät niemenkärjissä. Vaeltajat ovat enimmäkseen nuoria lintuja. Harvoin vaellukset ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Vaellusparvissa voi olla myös muita tiaisia.
Suomessa pesivä hömötiaiskanta oli 1980-luvun lopulla n. 900 000 paria. Nykykanta vaihtelee 700 000-1,5 miljoonan parin välillä. Euroopan kanta on vähintään 4-6 miljoonaa paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Kesällä erilaiset metsät, erityisesti sekametsät. Edellytyksenä on, että parille on tarjolla lahopökkelöitä pesäpuiksi. Syksyllä tavataan rannikolla ja saaristossa. Talvella siirtyy usein asutuksen piiriin lintulaudoille.
[muokkaa] Lisääntyminen
Hömötiaisnaaras rakentaa koloon tai pönttöön puolipallomaisen pesäkupin karvoista, tikuista, lastuista ja höyhenistä. Useimmat hömötiaiset haluavat itse kaivertaa pesäkolonsa lahoon pökkelöön, yleensä koivuun tai muuhun lehtipuuhun. Pienireikäiseen (lentoaukon halkaisija 30 mm) pönttöön sitä voi yrittää houkutella täyttämällä pöntön sahan- tai kutterinpuruilla. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun alkupuolella tai puolivälissä. Valkeita, pilkullisia munia on 6-11, keskimäärin 8 kappaletta. Naaras hautoo n. 2 viikkoa. Poikaset kuoriutuvat lähes samanaikaisesti. Ne ovat lentokykyisiä jättäessään pesän vajaa kolmeviikkoisina. Molemmat emot ruokkivat poikasia, myös viikon verran pesästälähdön jälkeen.
[muokkaa] Ravinto
Hömötiainen syö kesällä pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia sekä hämähäkkejä. Syksymmällä se syö myös siemeniä ja marjoja. Syksyllä se varastoi ahkerasti ruokaa keräämällä pelloilta kauranjyviä ja rikkakasvien siemeniä sekä havupuiden siemeniä ja hyönteisiä. Se varastoi saaliinsa puun kaarnan ja kuorella kasvavan jäkälän alle ja rakoihin. Talvella hömötiaiset tutkivat näitä tyypillisiä varastopaikkoja, ja löytävät omia ja toisten lajikumppanien kätköjä. Talvisin vierailee mieluusti lintulaudoilla ja syö ihraa, auringonkukansiemeniä ja maapähkinää. Poikasia emot ruokkivat lähinnä hyönteistoukilla ja muilla selkärangattomilla.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Haukioja, Erkki 1968: Hömötiaisen paikkauskollisuudesta. - Lintumies 3.1968 s. 80. SLY.
- Helle, Pekka & Kauppinen, Veli 1980: Hömötiaisen Parus montanus päivittäisestä painonmuutoksesta talvella. - Lintumies 3.1980 s. 108-113. LYL.
- Helle, Timo, Mikkola, Heimo & Orell, Markku 1969: Piirteitä hömötiaisen talviekologiasta Oulussa talvella 1968/69. - LIntumies 2.1969 s. 41-42. SLY.
- Kosonen, Lasse & Taskinen, Janne 1989: Hömötiaisen nokan epämuodostumat - yleistyvä ilmiö? - Lintumies 4.1989 s. 172-173. LYL.
- Laaksonen, Matti & Lehikoinen, Esa 1976: Age determination of Willow and Crested Tits Parus montanus and P. cristatus. - Ornis Fennica 53:9-14.
- Orell, Markku 1983: Breeding and mortality of the Great Tit Parus major and the Willow Tit Parus montanus in Oulu, northern Finland. - Acta Univ. Oul. A 148. Biol. 19.
- Palmgren, Pontus 1932: Zur Biologie von Regulus r. regulus (L.) und Parus atricapillus borealis Selys. Eine vergleichend-ökologische Untersuchung. - Acta Zool. Fenn. 14:1-113.
- Saurola, Pertti 1981: Rengaslöytöjä vaeltavista hömötiaisista. - Lintumies 3.1981 s. 106-110. LYL.
- Tiainen, Juha 1980: Hömötiaisen sopeutuneisuus muuttokäyttäytymiseen. - Ornis Fennica 57:77-79.
- Vilhunen, Lasse 1980: Hömötiainen Parus montanus pönttölintuna. - Lintumies 1.1980 s. 39. LYL.
- Vilhunen, Lasse 1984: Hömötiaisen Parus montanus pönttöpesinnästä. - Lintumies 3.1984 s. 112-116. LYL.
