Georgi Plehanov
Wikipedia
Georgi Valentinovitš Plehanov (ven. Георгий Валентинович Плеханов, 11. joulukuuta 1856–30. toukokuuta 1918; vanhaa lukua: 29.11–17.5) oli venäläinen vallankumouksellinen ja marxismin teoreetikko. Hän oli yksi Venäjän sosialidemokraattisen liikkeen perustajia. Plehanov vaikutti paljon marxismin filosofiaan ja käsitykseen uskonnon ja taiteen merkityksestä yhteiskunnassa.
Plehanov oli alun perin narodnikki, Zemlja i volja -liikkeen (Maa ja vapaus) jäsen ja myöhemmin sen johtaja.
Hän oli yksi puhujista Venäjän ensimmäisessa poliittisessa mielenosoituksessa 6. joulukuuta 1876 Kazanin tuomiokirkon edessä Pietarissa. 400 hengen kokoontumisessa yksi työläisistä, J. Potapov, heilutti punaista lippua. 31 pidätettiin, näistä viisi saivat 10–15 vuotta Siperiassa, kymmenen karkotettiin ja kolme (mukaan lukien Potanov) suljettiin viideksi vuodeksi luostariin.
Lokakuussa 1879 Maa ja vapaus hajosi kahteen ryhmään. Enemmistö, Narodnaja volja (Kansan tahto) ryhmän jäsenet, kannattivat terrorismia. Plehanov jäi Tšerni Peredel, Musta jako -ryhmän johtoon, joka hylkäsi terrorismin ja levitti propagandaa työläisten ja talonpoikien keskuudessa.
Plehanov karkotettiin 1880, jolloin hän muutti Länsi-Eurooppaan, ja alkoi perehtyä Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teorioihin. Tämä sai hänet hylkäämään narodismin ja ryhtymään marxilaiseksi.
Vuonna 1883 hän perusti Sveitsissa Osveboždenie Truda (Освобождение труда) -ryhmän, joka toi marxilaisuuden Venäjän vallankumouksellisten keskuuteen. Ryhmän hajotessa, hän liittyi sosiaalidemokraatteihin ja työskenteli Leninin kanssa. Hän kirjoitti puolueen ohjelman kaksi luonnosta 1883 ja 1885. Plehanov oli ensimmäinen käsitettä dialektinen materialismi käyttänyt marxilainen.
Hän vastusti voimakkaasti ideaa pienen ryhmän vallankaappaukselta tsaarilta, ja sanoi sen johtavan vain autoritaarisen hallinnon korvaamiseen toisella ja päättyvän "patriarkaaliseen autoritaariseen kommunismiin". Vuonna 1903 puolueen toisessa kokouksessa, Plehanov pysyi kannassaan ja päätyi Juli Martovin kera menševikkeihin, Leninin johtaman ryhmän muodostaessa bolševikit. Hän pysyi Iskra-lehden johdossa ja hyökkäsi Leniniä ja bolševikkeja vastaan.
Plehanov ei kantojensa vuoksi innostunut vuoden 1905 vallankumouksesta ja ensimmäisen maailmansodan aikana hän otti nationalistisen kannan, ja kannatti Saksan lyömistä sodassa, näin menettäen menševikkien luottamuksen. Hän kuoli toukokuussa 1918 tuberkuloosiin Terijoella, Suomessa.
