Geisha

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee japanilaista naisviihdyttäjää. Geisha on myös Fazerin suklaa.

Kaksi Maikoa, harjoittelevaa geishaa.

Geisha (芸者; suomeksi myös geiša, lausutaan /ˈgeɪ ʃa/) on japanilainen naisviihdyttäjä, eräänlainen PR-emäntä ja taiteilija, jonka tehtävänä on saada vieraat tuntemaan olonsa mukavaksi.

Geisha tarkoittaa "taidehenkilöä" (gei = taide, sha = henkilö), eli taiteilijaa tai taiteiden tuntijaa. Kiotossa geishaa kutsutaan Kansain murteella geikoksi (芸妓) erotuksena 'onsen geisha'sta ("kylpylägeisha"), joka vivahtaa enemmän prostituoituun. Maiko (舞子 tai 舞妓) on geishaharjoittelija. Sana koostuu kanji-merkeistä mai = tanssi ja ko = lapsi, tytär. Varsin koristeellisesti pukeutuneet ja kammatut maikot päätyvät usein koristamaan kuvina mainoksia ja esitteitä, ja yleinen käsitys geishasta on muotoutunut paljolti sen mukaisesti.

Perinteisesti geishat pukeutuvat kimonoihin. Iltatilaisuuksiin nuorempien geishojen kasvot meikataan tarkasti ja pohjameikki on valkoinen. On myös miespuolisia geishoja (taikomochi, hōkan).

Sisällysluettelo

1 Yleistä
2 Geisha-perinteen historia
3 Taide
4 Koulutus
5 Geishan rooli yhteiskunnassa
6 Selviävätkö geishat uuden japanilaisen murroskauden ohi?
7 Katso myös
8 Aiheesta muualla
9 Kirjallisuutta

[muokkaa] Yleistä

Nykyaikaisen geishan voi ymmärtää niin sanotuiksi emännäksi, joka viihdyttää vieraita o-chayassa eli teehuoneissa, erilaisin taide-esityksin, pelaamalla seurapelejä tai vain keskustelemalla ja tarjoilemalla teetä. Heille opetetaan jo nuoresta pitäen suuria määriä perinteisiä taitoja. Geishat jatkavat opiskelua läpi uransa tavoitellen täydellisyyttä ja kauneutta kaikessa toimittamissaan askareissa.

Geishojen suosio piilee kauneuden esittelyssä, kunniassa, esiintymisessä, viehättävyydessä, moitteettomassa käytöksessä ja sivistyneisyydessä. Useimmat japanilaiset nuoret aikuiset ja lapset eivät enää ylläpidä perinteisiä tapoja. O-chayan vieraat tarvitsevat pitkän yhteisen historian tai muuten läheistä yhteyttä teetalon kanssa, eivätkä teetalot yleensä ota uusia asiakkaita ilman tarkkaa taustatutkimusta ja tutustumista henkilökohtaisesti.

Geishojen palvelut ovat hyvin kallista liiketoimintaa, joten esimerkiksi yksinkertaiset juhlat saattavat maksaa helposti monia tuhansia euroja. Nykyään geishojen vähyydellä on asian kanssa suuri vaikutus. 1900-luvun alkupuolella Geishoja oli 80 000, mutta nyt heitä on enää vain 8 000 taistelemassa länsimaalaistuvaa Japanin kulttuuria vastaan. Asukkaita Japanissa on 127 miljoonaa.

[muokkaa] Geisha-perinteen historia

Uskotaan, että n. 1000-luvulla kaksi ylhäissyntyistä naista kehitti uuden tanssin viihdyttääkseen taistelijoita, shoguneita. Tanssinperiaate ei ollut olla kovin viehkeä ja naisellinen, vaan kertoa shoguneiden taisteluista ja urheudesta. Ilmentääkseen sotureiden pukuja he pukeutuivat valkoisiin vaatteisiin. He pukivat korkeat hatut, pitkät valkoiset kaavut ja kiinnittivät miekan vyötärölleen. Asuste kuvasi myös poliittisia päättäjiä, joiden tunnusmerkki oli suipot hatut. Tanssi syntyi ja se siirtyi eteenpäin sukupolvien myötä. Ajan kanssa hattu muuntautui mustaksi ja kaapu punaiseksi hameeksi, pian molemmat, hattu sekä miekka, katosivat.

Monet ihmiset uskovat, että juuri nämä naiset olivat nykyisen geishan esi-isiä. On olemassa myös toisenlainen uskomus, joka väittää geishojen olleen alun perin miehiä, jotka viihdyttivät Mizu sekai- nimisessä yhteisössä. Tähän eristäytyneeseen maailmaan kuului prostituutiota, viihteen erimuotoja ja heillä oli omat suojelijat. Lopulta miesgeishat vaihtuivat aikanaan naisiksi.

Oli kumpi uskomus tahansa totta, oli geishojen suosio ja tärkeys taattu tulevassa kulttuurin murroskaudessa. Geishojen tultua kuuluisiksi taidoistaan he alkoivat viihdyttää teetaloissa ja jättivät jälkensä Japanin kulttuuriin. 1780-luvun alussa useimmat ihmiset olivat hyvin katkeria geishoja kohtaan. Syynä oli heidän lupa olla maksamatta veroa palveluistaan. Tämän myötä geishojen ammattikunta ja tietynlaiset käytöskoodit perustettiin, nämä samat tavat ovat voimassa vieläkin. Nykyäänkin geishat ovat verovapaita, mutta heidän ammattinsa on yksi tarkimmin koulutetuista.

[muokkaa] Taide

Geishakulttuuri säilyttää ja ylläpitää esteettisiä taidemuotoja, joiden tietotaito Japanissa on vähitellen katoamassa. Tästä syystä geishojen koulutus on perinteisten taidemuotojen osalta varsin korkeatasoista, mutta jotkut geishat ovat myös toivoneet parempaa "normaalia" koulutusta, kuten ulkomaisia kieliä tai matematiikkaa. Koulutuksen tavoitteena on "täydellinen nainen", naisen ihannekuva, jollaisen seurassa voi viettää mukavan illan.

Koulutukseen kuuluu muun muassa japanilaista tanssia, laulua uta, instrumenttien soittoa (shamisen, taiko ja tsudsumi), kukka-asettelua (生け花 tai 生花 ikebana), kimonoon pukeutumista (着付 kitsuke), teeseremoniaa (茶道 sadō), kalligrafiaa (書道 shodō), keskustelutaitoa, alkoholin tarjoilutapoja, joita Japanissa on useita juomasta riippuen.

[muokkaa] Tanssi

Geishojen esittämää tanssi on yleensä Nihon buyōta (日本舞踊), jossa apuna saatetaan käyttää yhtä tai kahta viuhkaa, paperista sateenvarjoa tai esimerkiksi puunoksaa. Tanssin tärkeys Japanin kulttuurissa ja geishoille on todennäköisesti tullut muinaisesta uskonnollisesta harjoituksesta ja palvonnasta. 1800-2000-luvun esityksistä monet ovat kehittyneet tansseista, jotka nyt ovat miltei poikkeuksetta nähtävissä vain geishojen performanssissa oli kyseessä yksityisjuhla tai yleinen tapahtuma, kuten festivaali. Jokakeväinen Miyako odori-tanssi on esimerkki geishojen ja maikojen harvoista julkisista esiintymisistä. Tanssia säestetään laululla, taiko-rummuilla ja shamisenilla.

[muokkaa] Taiko-rummut

Taiko-rummut, joita geishat soittavat, ovat varsin pieniä. Ne muistuttavat puutelineessä roikkuvia tai seisovia kehärumpuja, joita lyödään säännöllisen sylinterin muotoisilla, päistään pyöristetyillä puukapuloilla. Geishojen taikoja, kuten muitakin soittimia, soitetaan seizassa (正座), japanilaisten polvi-istunnassa.

[muokkaa] Ulkoiset piirteet

Geishojen pelkkä ulkonäkökin on taidetta omassa muodossaan. Sen tärkeät symboliset merkitykset ja tarkat säännöt ovat monimutkaisia, eikä turistin, tai edes japanilaisen silmä aina tavoita niitä kaikkia. Ennen kuin voidaan puhua geishan ulkoisista seikoista, on tärkeää kuitenkin tietää punaisen värin symboliikka.

Japanissa on sana ko itten, joka tarkoittaa kirkkaanpunaista kosketusta. Sanaa käytetään ystävällisenä, kohteliaana käsitteenä naisesta, erityisesti geisha-tyttöjä kohtaan. Punaisen värin käyttö puvuissa ja meikissä on hyvin merkittävä japanilaisessa yhteisössä. Punainen symboloi värinä kauneutta ja onnellisuutta. Asusteen, moniosaisen kimonon, punaisten alimmaisten vaatteiden ajatellaan liittyvän naisen hedelmällisyyteen, kuukautisiin, neitsyyteen ja hyvään terveyteen. Sen lisäksi punainen symboloi miehille erotiikkaa. Geishat pitävät yleensä karmiininpunaista vaatetta heidän kimononsa alla, riippuen tosin ajasta, kuten myös kirkkaan punaista huulipunaa, joka on tehty värillisestä ohdakkeen uutteesta, ja punaisesta poskipunasta, joka on valmistettu punaisen kukan terälehdistä.

Geishojen aikaisella aikakaudella, kun suurimmat osat asiakkaista olivat shoguneita, olivat geishojen asusteet hyvin soturimaisia suurine hattuineen ja koristeellisine veitsineen. Kuten kulttuuri kehittyy, kehittyivät asusteetkin enemmän naisellisemmiksi. Geishat alkoivat pitää perinteisiä kimonoita. Värillinen kuvio ja kimonon tyyli oli riippuvainen kaudesta, mutta kimonot ovat aina kolmikerroksisesti puettu, kolmesta erillisestä osasta. Päällimmäinen oli itse kimonon kangas ja kaksi alusvaatetta, jotka eivät ole riippuvaisia vuodenajan vaihteluista, nämä kankaat yhdistetään vyöllä, obilla. Vyön koko ja väritys symboloi kantajansa arvoa. Hienoimmat obit olivat miehen mittaisia ja levyisiä, sekä se sidottiin erikoisemmin. Lisäksi asusteeseen kuuluu monia koristeita.

Kimonon pukeminen on erittäin hidas ja taitoa vaativa toimitus. Palvelijat auttoivatkin geishaa pukeutumisessa, sillä suurien kankaiden käsittely on yksin vaikeaa. Pukuun lisättiin myös eräänlaisia tyynyjä, jotta saataisiin mahdollisimman tasapaksu vaikutelma. Muotoja ei siis korostettu, naisellisuus näkyi muissa symboleissa kuten niskan paljastavassa kolmiossa. Talvella geishan voidaan nähdä pitämässä kolme neljännes pitkää päällystakkia, verhoiltuna käsinmaalatulla silkillä, joka suojaa ja lämmittää. Geishan pitämästä vyöstä, obista, tuli keväisin erittäin tärkeä. Kevätaikaan vyöt olivat yleensä hyvin kalliita ja ne toimivat kimonon koristeina. Kevätkimonoissa on kirkkaanpunainen verhoilu, jota ei ilmene yleisesti muissa vuodenajan asusteissa. Kesäisin verhoilu poistetaan ja kimonot ovat tyypillisesti kirkkaan väriset, kevyemmät ja erikoisesti koristellut. Syksyisin kirkas verhoilu puetaan uudelleen suojaamaan tuulelta. Puvun näyttävillä hihoilla on myös erityinen merkitys. Lattiaa viistävien hihojen sisällä oli käytännöllinen tasku, jonne sai muutaman esineen kuten peilin ja hajuveden kätkettyä.

Geishojen kengät ovat paksupohjaiset ja oudosti muotoillut sandaalintapaiset avokengät heidän kävellessä ulkona kaduilla. Sisällä talossa he kävelevät avojaloin, harvoin tabi-sukilla, isovarpaan erottavilla sukilla. Huonolla säällä naiset käyttävät puisia kenkiä, jotka ovat hyvin samantapaiset kuin normaalit sandaalit. Vain maikoilla on erilaiset mustat puiset kengät.

Geishojen hiustyylit ovat muuttuneet paljon historian aikana. Ennen Tang-Kiinan aikaa, ne olivat kuten kaikilla muillakin, hyvin yleinen tapa naisilla antaa hiuksensa olla valtoimenaan. Mutta Tang-dynastian Kiinan aikaan tuli muotiin kiinnittää hiukset ylös, ja näihin aikoihin perinteinen tapa nimeltä shimada-hiustyyli kehittyi. Se tarkoittaa yleisesti pitkien hiusten vetämistä taakse yhteen nippuun ja oli muunnos miesten eteenpäin käännetystä ponihännästä. Tätä tyyliä käyttävät nykyään vain geishat, mutta Edo-kaudella myös nuoret naiset yleensä. Shimadassa on vielä neljä perustyyppiä, joista ohessa on kolme:

Taka shimada, hiukset pidetään yksinkertaisella solmulla, tätä käyttivät yleisesti nuoret ja vapaat naiset.
Tsubushi shimada, ns. litistetty nuttura. Tämä hiustyyli oli ja on tarkoitettu vanhoille naisille tai muuten alepi-arvoisille, nuorillekin naisille.
Uiwata, nuttura, joka on yleisesti kerätty ylös värikkäällä nauhalla (momoware tai wareshinobu). Lopulta kampaus näyttää lähinnä halkaistulta persikalta. Maikot käyttävät tätä hiustyyliä, ja geishat omasivat täysin omanlaisensa vielä mainittujen päälle. Nutturan nauhalla ja sen väreillä on oma merkityksensä. Miesasiakkaiden huomio kiinnittyy nutturassa erityisesti halkaistun persikan välissä olevaan punaiseen nauhaan. Nykyään kampaus hoidetaan näppärästi peruukilla.

Näissä hiustyyleissä kammat koristivat pinnien kera kampausta ja näyttävä esteettinen ulkomuoto oli kaikkein tärkeintä. Ne oli tehty usein helmistä ja erilaisista koristekivistä. Suosittu aihe oli vaaleanpunaiset kirsikankukat. Kampojen ja pinnien koristeellisuus ja kalleus kuvastivat pitäjänsä arvoa. 1600-luvulla ja sen jälkeen Meijin, entisöinnin, aikakaudella kammat olivat suuria ja massiivisia, yleisesti korkeamman luokan naisten koruja. Meiji-kauden loppupuolella ja nykyisellä modernilla aikakaudella pienempiä kampoja alettiin tietoisesti suosia.

Geishojen perinteinen meikki on todennäköisesti yleisin piirre, joka yltää Japanin oman kulttuurin ulkopuolellekin. Meikki on hyvin voimakas ja kontrastillinen, joten se painuu mieleen helposti ja toimii näin hyvänä tunnusmerkkinä. Tang-Kiinan vaikutuksesta ennen naiset vain maalasivat heidän kulmakarvansa kultaiseksi. 1500-luvun alussa geishat alkoivat käyttää riisistä tehtyä valkoista puuteria valkoisen kerman tilalla. He käyttävät kirkkaan punaista huulipunaa, joka on tehty sahramin kukan uutteesta, väriä yleensä laitetaan vain huulet keskelle painottamaan herkullisuutta, naisellisuutta ja intohimon sekoitusta. Punaisena poskipunana käytetään kirkkaista terälehdistä tehtyä puuterimaista väriä. Kulmakarvat saatiin mustaksi puusta poltetulla hiilellä. Meiji-kauteen asti geishat ja muuten esiintyjät olivat tunnettuja mustista hampaistaan, jotka he maalasivat nykyään tuntemattomasta syystä.

[muokkaa] Kulttuuritaide

Geishojen maailma on kulttuurin osa, joka sallii japanilaisten naisten itsenäiseen ja taloudellisesti omavaraiseen elämään, vaikka he eivät olisikaan naimisissa, eikä geisha ura edes salli sellaista. Se on todennäköisesti ainoa ammatti Japanissa, missä naiset ovat vakaasti nostettu miesten yläpuolelle ammattimaisuudessa. Geishana oleminen myöntää naiselle luvan työskennellä vanhanakin ja koska se on korkeasti kulttuurissa arvostettua perinteistä taiteen vaalimista, kulttuuri antaa naiselle suuren arvon ja kunnian, jota hän ei muuten voisi saavuttaa.

[muokkaa] Symboliikka

Geishojen toimintaan liittyy monia tapoja ja toimituksia, joilla on kaikilla tärkeä merkityksensä. Kun geisha oli lähdössä o-chayasta teehuoneeseen hänen takanaan iskettiin kahta piikiveä yhteen, joiden aikaansaamat kipinät tuottivat onnea. Naisen niskasta kimono paljastaa kolmion muotoisen alueen, mitä pidettiin erittäin eroottisena ja sitä korostettiinkin usein maalein. Samaa asiaa symboloi geishan nutturatyyli "halkaistu persikka", josta ehostuksessa lisää. Japanilaiseen kulttuuriin kuuluivat muinoin myös vahvasti horoskoopit ja erilaiset ennustukset, joiden ohjeita tulkittiin ja noudatettiin säntillisesti.

[muokkaa] Koulutus

Päästäkseen geishaksi tytön pitää olla joko vanhemman geishan tytär tai tulla hyväksytyksi o-chayassa. Helpoiten geisha-koulutuksen saavat pienet nätit tytöt, jotka ovat orpoja tai jos vanhemmat myyvät lapsensa köyhyyden pakosta o-chayaan, jolloin yleensä vaaditaan jonkinlaista sukulaissuhdetta johonkin naiseen yhteisössä. O-chayat sijoittavat paljon rahaa tyttöjen koulutukseen ja vaatettamiseen, perinteisiin kirkkaisiin kimonoihin. Kimono voi maksaa helposti monia satoja ellei tuhansia euroja ja geishoilla tulee olla jokaiselle sesongille oma kimononsa.

O-chayan okamisan eli äiti on talon johtaja ja tyttöjen suojelija, joka on tehnyt sijoituksen ottamalla uuden tytön. Hänen tehtävänsä onkin lähettää uusi tyttö erityiseen geishakouluun ja ohjata häntä niin, että hän tuottaisi tulevaisuudessa o-chayalle. Kun he saavuttavat tietyn tason ja iän, heistä tulee Maikoja, joita he ovat noin 15 - 20 -vuotiaina. He ovat lähes samankaltaisia kuin geishat ja se onkin heidän tavoitteensa. He ovat kuin pieniä geishoja ja vähän oppimattomampia, joista koulutetaan hiljalleen täyttämään kaikki vaatimukset. Maikoa ohjastaa geisha hänen opiskelun aikansa ja opastaa geishan työn saloihin. Yleensä 20 vuoden iässä maiko-tyttö päättää haluaako hän tulla kunnolliseksi geishaksi vai ei. Jos maiko menee naimisiin, hänen on erottava geishojen ammattikunnasta ja jätettävä itsenäinen elämänsä perheen tieltä.

Seremonia, jonka maiko käy läpi, on nimeltään erigae, tarkoittaen sanamukaisesti kauluksen vaihtoa. Tämä tarkoittaa aikaa tai hetkeä, jolloin maiko vaihtaa hänen kauluksensa punaisesta valkoiseen. Ennen tätä hetkeä pidettiin myös aikana, jolloin tyttö suoritti mizuagen eli menetti neitsyytensä. Tytön tarkoituksena oli menettää neitsyytensä ns. korkeimpana uhrina valintaansa kohtaan. Geishan neitsyyden saattoi myös ostaa, mutta se oli rahallisesti erityisen arvokas. Enää tätä käytäntöä ei harjoiteta.

[muokkaa] Geishan rooli yhteiskunnassa

Geishakorttelelissa (hanamachi), geishat, ja vaarsinkin maikot, harjoittavat eri taidemuotoja, kuten klassisia tansseja (bujo), perinteisten instrumenttien soittoa ja erilaisia laulutyylejä. Nykyään geishat saattavat olla myös malleja tai osallistua esimerkiksi kansainvälisiin matkoihin. Heidän varsinainen työnsä on kuitenkin vieraiden viihdyttäminen. He tarjoilevat juomia, keskustelevat vieraiden kanssa, pelaavat pelejä heidän kanssaan ja esiintyvät heille.

Siitä, ovatko geishat prostituoituja, liikkuu paljon huhuja. Yksiselitteistä kaavaa ei ole; toiset geishat kustantavat elämisensä ja kimononsa pelkästään seuralaisina, kun taas toiset geishat tutustuvat lähemmin kanta-asiakkaaseen, josta saattaa tulla pitkäaikainen suojelija. Usein suojelija on kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja sen ylläpitämisestä. On mahdollista, että geisha on läheisesti tekemisissä tällaisen miehen, niin sanotun danna-sanin kanssa. Tämän kanssa hänellä saattaa olla suhde niin tunne-, talous- kuin intiimipuolellakin. Siitä huolimatta geisha itse saa päättää, mitä hän haluaa tehdä ja mitä ei. Mikään ei estä geishaa seurustelemasta tai olemasta naimisissa. Muutamat geishat menevät myöhemmin naimisiin suojelijansa kanssa, vaikka usein iltatilaisuuksissa vieraina olevat miehet ovat tahollaan naimisissa. Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu geishatilaisuuksien salliminen miehille, ja kaikista varakkaimpien miesten perheetkin saattavat olla osallisina tilaisuuksissa. Geishat voivat viihdyttää esityksillään myös naisia.

Geishojen lisäksi Japanissa on myös prostituoituja, sekä mutta heidän toimenkuvaansa ei kuulunut kuin asiakkaan seksuaalinen tyydyttäminen. Harhakäsitys geishojen prostituution harjoittamisesta juontaakin juurensa edellä mainittuihin, jotka Amerikassa ja Japanissa nimittivät itseään geishoiksi.

Geishat eivät ole uhka naimisissa ololle japanilaisessa kulttuurissa. Miehiä, joilla on suhteita o-chayaan, arvostetaan enemmän kuin paheksutaan. Perinteisesti vaimo ja geisha ovat täysin erilliset osat yhteiskunnassa. Yleensä suhde miehen ja geishan välillä ei perustu rakkaudelle ja näin ollen se ei häiritse naimissa olevaa miestä ja vaimoa. Tämä käytäntö on kuitenkin järkkymässä länsimaistumisen edessä.

Vaimot tietävät lähes poikkeuksetta, kuka on heidän miehensä geisha. Joskus jopa näiden kahden ihmisen tiet risteytyvät ja he tapaavat. 'Obon festivaalien ja Uuden vuoden juhlissa, geishat yleensä vierailevat tärkeiden asiakkaiden kodeissa ja tuovat lahjoja heidän vaimoilleen. He voivat myös antaa ajoittain tanssiesityksen erityisille geishan tai o-chayan asiakkaan vaimoille ja tyttärille. Koska vaimot eivät voi puhua miestään ympäri tahtoessaan jotain tai halutessaan miehensä muuttavan tapojaan, hän voi joskus pyytää geishaa suostuttelemaan miestään tekemään jotain, joka olisi parasta hänen perheelleen.

Geishat voivat myös antaa liiketoimintaan neuvoja vaimon rinnalla, kuten hänelle voidaan myös kertoa yksityiskohtia tapauksista tai liiketoiminnan tilanteista, joita geishat mielellään kuuntelevat. Joskus geisha saattaa myös rohkaista miehen taitoja ja tuomaan niitä esiin vaikka se onkin sosiaalisesti hyvin sopimatonta miehen liiaksi esittää omia taitojaan jossain alueella. Geishat ovat paljon omavaraisempia ja röyhkeämpiä kuin vaimot/äidit.

Ennen geishat saattoivat järjestää heidän asiakkaidensa tyttärien häät. Tapa ei nykyään enää ole juurikaan käytössä, mutta edelleen geishat ovat kuin lahja tärkeiden asiakkaiden hautajaisissa. He saattavat olla johtajana hautajaisten järjestyksessä tai sitten itse tekevät kaikki valmistelut perheen kanssa. Yleensä tämä on suuri apu perheelle heidän suruaikanaan ja yleensä aina apu otetaan avokäsin vastaan.

Eräät geishat kehittävät intiimin suhteen asiakkaidensa kanssa, joista tulee heidän suojelijansa. Yhtä geishaa kohden on vain yksi mies, eikä mies tai geisha enempää voisi ajatellakaan. Tämä on osa kokonaiskuvaa.

Vasta hiljattain on luovuttu käytännöstä, että perheet järjestivät lähes kaikkien naimaikäisten avioliitot perhekeskeisesti, joissa oli päämääränä arvostaa enemmän arvoasemaa kuin henkilökohtaista onnellisuutta. Näiden tapojen takia japanilaisella miehellä oli tyypillisesti kaksi naista elämässään, hänen vaimonsa ja rakastajattarensa. Oli hyvin tyypillistä, että normaalilla varakkaalla ja vaikutusvaltaisella miehellä oli yhteistoimintaa geishan kanssa. Viehättävälle tytölle, jonka perheen tilanne ei antanut hänelle vähänkään toivoa hyvien naimakauppojen suhteen, tämä järjestely saattoi olla puoleensavetävä. Hän pystyi elämään paremmin ja omavaraisesti, johon hänellä ei olisi normaalisti mahdollisuutta. Näin ollen hän pystyi sanomaan kenet hän hyväksyi suojelijakseen.

[muokkaa] Selviävätkö geishat uuden japanilaisen murroskauden ohi?

Geishojen suuri määrä on laskenut huimasti kahdesta pää syystä. Ensiksi koulutuksesta on tullut pitkä ja vaivalloinen. Toiseksi geishojen tasojen vaihtelevuus on kaikkea muuta kuin kadonnut. Geishoista on tullut elitistiryhmä ja sitä myöten hyvin kallis. Yhä harvemman ja harvemmat miehet tahtovat maksaa suuri hintoja geishoista, kun toisenlaisiakin huvituksia on saatavilla.

Kioto ja suurten kaupunkien ympäristössä ylläpitävät suurimman määrän geishoista, kuten myös omaavat eniten geishakulttuuria. Tunnettuja Kioton geisha-alueita ovat mm. Gion ja Pontochō. Tokiossa asustaa toiseksi suurin määrä geishoja, vaikka nämä geishat ja teetalot yrittävät olla vähemmän perinteisiä. Tokion geishoista puuttuu muodollinen vanhemman ja nuoremman siskon suhde. Kioton geishat ovat enemmän tietoisia geishana olemisen perinteestä ja näkevät Tokion geishat omana uranaan, työnä.

Perinteisesti geishat elävät erillään kaikesta muusta yhteiskunnasta. ”Ihanteellisesti, mitä geisha tuo pitohuoneeseen on eleganttisuutta, joka on aistikas kuin harvinainen kukka. ’Kuin kukka omassa ympäristössään keskellä pajujen maailmaa.’ Mikä sitten onkin erikoista geishoissa ja verhoaa heidät tietynlaisella mystisyydellä. Se on eristyneisyys kaikesta muusta maailmasta. Tämän päivän seinät ovat heidän maailmassaan taide ja kuri.” (ote kirjasta Dalby).

Ennen geishat olivat usein myyty teetaloille heidän perheensä toimesta tavoitteena saada rahaa ja tyttärelleen koulutus. Nykyään valintaan geishaksi tulosta vaikuttavat vähemmän taloudelliset syyt ja enemmän muut syyt kuten normaalissa uravalinnassa. Jos geisha sai tyttäriä, heidät lähetetään perinteisesti geishojen erikoiskouluun tarkoituksena kasvattaa heidät geishoiksi kuten äitinsä. Nyt geishan lapset ovat yleisessä koulussa kuten kaikki muutkin lapset. Tämä on yksi syy, miksi lähimenneisyydessä geishat ovat menettäneet eritystään elämänsä ja muun yhteiskunnan välillä.

Geishojen määrä on laskenut huimasti, mikä on huolestuttavaa. Nykyään on enää vain muutama alkuperäinen geisha-suku jäljellä. Suurin osa japanilaisista arvostavaa emäntiä silloin kun he haluavat mennä ulos ja pitää vähän hauskaa perheen tai työpaikan naisten ulkopuolelta. Japanilaiselle tytölle on paljon helpompaa tulla nykyaikaiseksi länsimaiseksi viihdyttäjäksi kuin kohdata geishan kova koulutus.

On mahdollista, että muutamassa vuodessa on hyvin vaikeaa löytää enää montaa geishaa. Jos sellaisen löytäisi, se tuskin olisi enää aito ja perinteinen tyyli. Turistien ja liikemiesten kiinnostus Japanissa vierailulle luultavasti pitää tätä kokonaisuutta yllä, ehkä jopa perinteisessä muodossaan. On myös mahdollista, että japanilaiset naiset, jotka ennen ryhtyivät geishoiksi, tavoittelivat itsenäisyyttä ja tahtoivat eroon vaimon/äidin perinteisestä roolista, voivat löytää mahdollisuuden menestyä. Näiden avulla, ehkä Japanin yhteiskunnan omaperäisin ja kiinnostavin osa voi säilyä.

Yleisiä tuntomerkkejä ovat hiukset sidottuna perinteisen tavan mukaan tai sitten laitettu kinni yksinkertaisella kammalla ja kahdella pinnillä. He pitävät myös värikkäitä kimonoita ja kaunista valkoista meikkiä yksityiskohtineen.

Geishojen liiketoimintaa on yleisesti esiintyminen juhlissa tai yksityisissä tilaisuuksissa. Juhlien järjestäminen ja palvelun ostaminen vie suunnattoman määrän rahaa. Geishojen työ on perehtymistä keskusteluun ja esiintymiseen, johon nämä panostavat kaikkensa. Heillä on yleisesti kaksi erilaista pääesitystä: tachikata, joka on perinteistä tanssimista yleensä maiko-tyttöjen esityksenä, ja jikata, jossa on laulua ja soittamista tai vaan jompaakumpaa. Jikata on yleensä vanhempien geisha-naisten esiintymistä. Esityksen tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta vierasta kohtaan huomioimalla ja esiintymällä hänelle. Geishojen keskustelut vieraiden kanssa pysyvät vain geishan tiedossa, ja heillä on täysi vaitiolovelvollisuus. Hänellä ei ole lupaa puhua niistä ovien ulkopuolella.

Juhlissa geishojen työtehtäviin ei kuulu ruuan valmistus tai tarjoileminen, vaikka he hoitavatkin juoman tarjoilemisen. Juoman tarjoileminen on japanilaisessa kulttuurissa yleisesti kunnianosoitus vieraalle, oli kyseessä emäntänä geisha tai vain kotona vieraileva ystävä. Kaikista tärkein juomista on japanilainen tee, joka tarjoillaan kauniista kupeista erityisin teeseremonioin. Vapaammissa tilaisuuksissa nautittiin myös usein alkoholia ja jo 1900-luvun alussa leikittiin jopa erilaisia juomapelejä. Sake on vanha perinne alkoholipitoinen juoma, vaikka myös olut on saanut vakaata kannatusta erityisesti miesten keskuudessa.

Tänä päivänä geishojen tärkeys piilee viihteessä, estetiikassa ja politiikassa. Mikä meistä on hyvin kummallista, mutta geishat ovat koulutettuja liiketoimintaan ja talouselämään. Näin ollen miehet monesti saattavat pohtia omia taloudellisia tilanteita tai liikeasioitaan heidän kanssa. Miehille avautuu monesti uusia mahdollisuuksia ulkopuolisesta näkökohdasta ja geishojen vaitiolovelvollisuus varmistaa, ettei ongelmien pohtimisesta voisi mitenkään tulla mahdollinen kasvojen menetys. Japanilaiset miehet pelkäävät eniten kasvojensa menetystä ja sukunsa häväistystä. Ennen tämä olisi velvoittanut miehen itsemurhaan, mutta nykyään epäonnistuminenkin on suvaittavaa. Vanhemmat miehet ovat silti jämähtäneet vanhoihin tapoihin.

Jos asiakas haluaa kutsua geishan tai maikon juhliinsa, hänen pitää kysyä o-cahyan okamille sallimus moiselle, jonka jälkeen okami antaa tiedotteen päätoimistoon, Yakataan, pyynnöstä. Yakata toimittaa tiedon geishoille tai maikoille, jotka sitten suuntaavat oikeaan paikkaan, kuten o-chayaan, ravintoloihin, hotelleihin tai japanilaisiin majataloihin riippuen täysin asiakkaan pyynnöstä. Asiakas voi myös vuokrata huoneen o-chayasta päivällisjuhlia varten, mutta asiakas itse joutuu hankkimaan ruokaa tilaisuuteen. Geishojen ohjaaja tällaisessa tilanteessa on kutsuttu nimellä o-hanadai.

Jos sinulla ei ole suhteita ihmiseen, joka on valmiiksi asiakas o-chayassa, sinulla ei ole lupaa astua taloon ilman omaa asiakkuutta. O-chayat ovat hyvin tarkkoja ja rajoitettuja paikkoja. Yleensä asiakkaat ovat suurella huolella valittuja, mutta kaikki tiedot ja tekemiset ovat auttamatta yksityiset, ja talossa olevilla on täysi vaitiolovelvollisuus. Laskut lähetetään perinteen tapaan myöhemmin maksettavaksi. Monet japanilaiset majatalot ovat luoneet yhteyksiä ja suhteita o-chayaan Kiotossa, jotta asiakkaiden tarpeiden tyydyttäminen olisi helpompaa. O-chayat tutkivat tarkoin kaikki paikat, joihin lähettävät geishoja tai maikojaan.

Geishojen palveluita tahtoessaan täytyy tietää valmiiksi, millaisen esityksen tahtoo. Pääsuuntia näissä oli kaksi: tachikata ja jikata, tanssijoita ja laulajia. Tachikatoina toimivat yleensä maikot ja jikatoina vanhemmat geisha-naiset. Yleisesti palvelut maksavat, riippuen esityksestä, geishojen määrästä, ruuasta, juomasta, tunneista ja monesta muusta. Mutta yleensä juhlien aloitukset ovat 150 euroa per henkilö noin kahden tunnin mittaisista illanistujaisista.