Gebhard Leberecht von Blücher
Wikipedia
Gebhard Leberecht von Blücher (s. 16. joulukuuta 1742 Rostock, Preussi – k. 12. syyskuuta 1819 Krieblowitz, Preussi) oli Wahlstattin ruhtinas ja preussilainen sotapäällikkö, arvoltaan sotamarsalkka. Hänet muistetaan etenkin tärkeästä roolistaan Waterloon taistelussa.
Blücher kunnostautui ratsuväen päällikkönä sodissa Ranskaa vastaan, ensin vallankumoussodissa 1792–1802 ja sen jälkeen Napoleonin sodissa. Preussin hävittyä Auerstedtin taistelun 1806 hän joutui antautumaan ranskalaisille. Kun laaja liittouma aloitti uuden sodan Napoleonia vastaan 1813, Blücher nimitettiin ensin Preussin armeijakunnan komentajaksi ja sitten preussilais-venäläisen Sleesian armeijan ylipäälliköksi. Hänen johdollaan Sleesian armeija voitti Katzbachin ja Möckernin taistelut ja oli auttamassa liittokunnan voittoon Leipzigin kansaintaistelussa.
Kun Napoleonin palasi Elbalta 1815 ja perusti ns. satapäiväisen keisarikuntansa, Blücherin komentamat preussilaiset joukot kärsivät hänelle tappion Lignyssä. Blücher joukkoineen kuitenkin ehti ajoissa Wellingtonin herttuan avuksi Waterloon taisteluun, mikä käänsi taistelun kulun Napoleonin tappioksi. Blücher sai aktiivisuutensa ja rohkeutensa ansiosta sotilailta lempinimen Marschall Vorwärts, "Marsalkka Eteenpäin".
