Fidel Castro
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tohtori Fidel Alejandro Castro Ruz (s. 13. elokuuta 1926, Mayari) on Kuuban nykyinen presidentti. Hän on hallinnut maata vuodesta 1959, jolloin hän syöksi liittolaisineen vallasta presidentti Fulgencio Batistan. Hän on yksi maailman pisimpään yhtäjaksoisesti vallassa olleita valtionpäämiehiä.
Ensimmäisen kerran Castro yritti vallankumousta Kuubassa jo vuonna 1953, mutta epäonnistui tuolloin ja karkotettiin maasta. Palattuaan takaisin Kuubaan Castro alkoi syrjäyttää demokraatteja hallituksesta veljensä Raúl Castron ja alipäällikkönsä Ernesto "Che" Guevaran tuella. Osa erosi, osa lähti maanpakoon ja osa suljettiin vankilaan. Viimeiset itsenäiset lehdet katosivat vuonna 1959. Lähes 50 000 vallankumousta tukenutta ihmistä lähti maasta. Ammattiliittojen itsenäiset johtajat vangittiin ja korvattiin kommunisteilla. Vastaavat toimet kohdistettiin myös kirkkoon ja taidemaailmaan. Kansallistamisen johdosta Yhdysvallat katkaisi välinsä Kuubaan. Tällöin Castro aloitti liberaalien liittolaistensa vainon, alkoi tukeutua enemmän kommunisteihin ja lopulta muutti valtionsa ensimmäiseksi läntisen pallonpuoliskon sosialistiseksi maaksi.
Vuonna 1960 kumottiin oikeuslaitoksen riippumattomuus. Raúl Castro perusti DSE:n, joka puhelinkuuntelun, kirjevalvonnan, sekä pidätysten ja kidutuksen avulla pitää opposition kurissa.
Castro itse väittää, että hänen johtajuutensa perustuu kansan tukeen. Castroa on syytetty kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen toiminnan estämisestälähde?, ja maan toisinajattelijat kertovat Castron estävän opposition toiminnanlähde?. Castron hallinnon aikana maasta on muuttanut eri syistä yli miljoona kuubalaista, joista suurin osa Yhdysvaltoihin. Suomeen on muuttanut noin 100 kuubalaista.
Kylmän sodan aikana Castron Kuubaan sallimat Neuvostoliiton ydinohjukset johtivat Kuuban kriisiin. Castroa on kuvattu mm. "piikiksi Amerikan lihassa". Tämä viittaa siihen, että Castroa on pidetty todellakin uhkana Yhdysvalloille. Monet poliittiset vastustajat ovat vain odottaneet Castron kaatumista muiden kommunistijohtajien tapaan, mutta asiaa on myös yritetty auttaa esimerkiksi kauppasaartojen avulla. Tunnettu USA:n ulkopolitiikan kriitikko Noam Chomsky tosin toteaa, Kennedyn hallinnon asiakirjoja siteeraten, että Kuuban suurin rikos ei ollut sen mahdollinen uhka Yhdysvalloille, vaan esimerkki jonka Castro näytti muille latinlaisenameriikan maille, ottamalla ohjat omiin käsiin. Castron edeltäjä Batistahan oli USA:n läheinen liittolainen ja salli yhdysvaltalaisten yritysten erittäin vapaan toiminnan Kuubassa. Lisäksi Kuubaa kutsuttiin Batistan aikaan "Amerikan bordelliksi", viitaten yhdysvaltalaisen mafian toimintaan ja Kuubassa tapahtuvaan rahanpesuun.
Castro piti hallussaan pääministerin virkaa vuoteen 1976 asti, jolloin hän nousi presidentiksi ja ministerineuvoston johtajaksi. Hän on ollut Kuuban kommunistisen puolueen (PCP) ensimmäinen puoluesihteeri sen perustamisesta asti (1965). Hänen veljensä Raúl Castro on maan toiseksi korkein vallassa oleva henkilö, ja häntä pidetäänkin Fidel Castron mahdollisena seuraajana.
Castro on tällä hetkellä läntisen pallonpuoliskon ainoa itsevaltainen sosialistinen johtaja. Castro on onnistunut tuottamaan Latinalaisen Amerikan mittakaavassa hyvän lukutaidon ja terveydenhuollon, vaikka kansan olot materialla mitaten ovatkin varsin köyhät. Joidenkin lähteiden mukaan Castro saattaa olla yksi maailman rikkaimmista miehistä [1]. Hän on itse kiistänyt omistavansa ulkomaisia pankkitilejä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Poliittisen uran alku
Castro syntyi maanviljelijäperheseen Biranissa. Hän opiskeli jesuiittakoulussa ja La Sallen yksityiskoulussa Santiago de Cubassa, valmistuen vuonna 1945, jonka jälkeen opiskeli lakia Havannan yliopistossa. Castro liittyi vallankumoukselliseen järjestöön UIR. Järjestö lietsoi levottomuuksia ja teki poliittisia murhia. Vuonna 1947 Castro liittyi Ortodoksipuolueseen (Partido Ortodoxo). Kesällä 1947 Castro matkusti Dominikaaniseen tasavaltaan kumoamaan hallitusta. Yritys epäonnistui, mutta Castrosta tuli tunnettu hänen esiintyessä radiossa ja Alerta-sanomalehdessä.
Castro matkusti Bogotaan Kolumbiaan osallistuakseen yhdeksänteen Pan American yhteisön konferenssiin. Vierailun aikana kolumbialainen työväenliikkeen johtaja Jorge Eliecer Gaitán murhattiin. Tämä Bogotan iskuksi nimitetty tapahtuma aiheutti laajat työläisten ja opiskelijoiden mielenosoitusmellakat Bogotassa. Castro joutui pakenemaan Kuuban presidentin Carlos Prío Socarrásin järjestämällä lentokoneella, kun häntä syytettiin mellakoiden lietsomisista.
Valmistuttuaan lakimieheksi Castro alkoi harjoittaa ammattiaan köyhien parissa. Hän tuli tunnetuksi kansallisista ja Yhdysvaltain valtaa Kuubassa vastustavista puheistaan. Ortodoksipuolueen perustaja Eduardo Chibás teki itsemurhan vuonna 1951. Castro valittiin puolueen johtoon ja hän valmistautui nousemaan parlamenttiin seuraavana vuonna. 10. maaliskuuta 1952 Batistan johtama sotilasvallankaappaus kuitenkin syrjäytti maan hallituksen ja vaalit peruttiin.
[muokkaa] Isku Moncadan parakeille
Castro järjesti 26. heinäkuuta 1953 sotilaallisen iskun Moncadan parakeille, Batistan suurimpaan Santiago de Cubassa sijainneeseen varuskuntaan. Bayamon varuskuntaan hyökättiin myös. Isku oli epäonnistunut, ja yli 160 kapinallista ja 35 sotilasta sai surmansa. Castro ja ryhmän muut selviytyneet jäsenet pakenivat Sierra Maestran vuoristoon.
1. elokuuta 1953 Castro joukkoineen antautui, kun heille luvattiin asiallinen oikeudenkäynti. Oikeudenkäynnin aikana Castro julkaisi kuuluisan "Historia tulee vapauttamaan minut" (La historia me absolverá) -puheensa. Puheessaan Castro puolusti toimintaansa ja selvitti poliittisia näkemyksiään.
Castro tuomittiin 15 vuoden vankeuteen. Vankeuden aikana vastustajat yrittivät myrkyttää hänet. Toukokuussa 1955 hänet armahdettiin, ja 7. heinäkuuta samana vuonna hänet karkotettiin Meksikoon.
[muokkaa] Elämä sissinä
Meksikossa Castro yhdisti voimansa muiden maanpakolaisten kanssa ja perusti 26. heinäkuuta -liikkeen. He menivät Yhdysvaltoihin, jossa keräsivät varoja maassa asuvilta kuubalaisilta. Lääkäri Ernesto "Che" Guevara oli liittynyt ryhmään aikaisemmin Meksikossa.
26. marraskuuta 1956 Castro joukkoineen lähti Tuxpanista Kuubaan 20-metrisellä Granma-huvijahdilla. He nousivat salaa maihin Los Cayueloksessa, lähellä Manzanillon kaupunkia 2. joulukuuta 1956.
24. toukokuuta 1958 Batista kokosi 17 pataljoonaa (noin 10 000 miestä) tuhotakseen Castron ja muut hallituksen vastaiset ryhmät operaatio Veranossa (Operación Verano). Alivoimasta huolimatta Castro pystyi puolustaumaan voitokkaasti, osittain Batistan joukoista eronneiden ja muiden hallituksen vastaisten joukkojen avustamana.
[muokkaa] Varhaiset vuodet vallassa
Castron joukot saapuivat Havannaan 1. tammikuuta 1959 ja 5. tammikuuta liberaali lakiprofessori José Miró Cardona muodosti uuden hallituksen, jossa hän itse oli pääministerinä ja Manuel Urrutia Lleó presidenttinä. 8. tammikuuta Castro saapui Havannaan ja vastaanotti armeijan ylipäällikkyyden. Helmikuussa Miró erosi ja Castro otti hänen virkansa. Heinäkuussa myös Urrutia erosi ja hänen tilalleen nostettiin lakimies Osvaldo Dorticós Torradolla.
Yhdysvallat tunnusti nopeasti uuden hallituksen. 15. huhtikuuta 1959 Castro vieraili epävirallisesti Yhdysvalloissa 12 päivän ajan, jolloin hän tapasi Malcolm X:n, Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasserin ja Intian pääministeri Jawaharlal Nehrun. Hän tapasi myös varapresidentti Richard Nixonin Valkoisessa talossa.
Che Guevara nimitettiin Kuuban valtiopankin johtajaksi. Castro käynnisti maatalouden kollektivisoinnin ja kansallisti ulkomaiset yritykset. Helmikuussa 1960 Castro solmi kauppasopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto sitoutui ostamaan Kuuban päävientituotetta, sokeria. Castro halusi Kuuban olevan taloudellisesi riippumaton Yhdysvalloista. Hän kansallisti kolme yhdysvaltalaista öljynjalostamoa heinäkuussa 1960. Yhteensä Kuuba kansallisti n. 850 miljoonan dollarin edestä Yhdysvaltain omaisuutta ja yrityksiä.
[muokkaa] Sosialistinen Kuuba
Che Guevara nimitettiin teollisuusministeriön johtoon helmikuussa 1961. Fidel Castro julisti kansallisessa puheessaan 14. huhtikuuta 1961 vallankumouksen olleen sosialistinen. 15. huhtikuuta Kuuban neljää lentokenttää pommitettiin A-26-koneilla. Kaksi päivää myöhemmin 17. huhtikuuta noin 1 400 yhdysvaltalaisten kouluttamaa kuubalaista pakolaista teki epäonnistuneen maihinnousun Sikojenlahdella. Hyökkäys oli CIA:n rahoittama ja harjoittama sotilaallinen yritys kaataa Fidel Castron hallitus, mutta epäonnistunut hyökkäys vain lujitti Castron asemaa Kuubassa.
2. joulukuuta 1961 Castro ilmoitti, että hän on marxisti-leninisti, ja Kuuba tulisi siirtymään kommunismiin. 7. helmikuuta 1962 USA julisti Kuuban kauppasaartoon. Kauppasaarto käsitti amerikkalaisten turistien yleisen matkustuskiellon maahan. Kuuban talous kasvoi hitaasti 1960-luvulla. Che Guevara solmi kauppasopimuksia Itä-Euroopan kommunistimaiden kanssa. Kauppatoimitukset eivät kuitenkaan toimineet tarpeeksi tehokkaasti. Neuvostoliiton taloudellinen apu tuli tärkeimmäksi keinoksi selvitä talousvaikeuksista. Kuuban oli sitouduttava pitämään sokerintuotanto etusijalla. Castro laati viisivuotissuunnitelman lokakuussa 1964. Tavoitteena oli lisätä sokerin tuotantoa 4,6 miljoonasta 10 miljoonaan tonniin vuoteen 1970 mennessä.
Che Guevara joutui syrjään vuonna 1965. Hän arvosteli liian voimakkaasti Neuvostoliiton kauppa- ja avustuspolitiikkaa kehitysmaiden kanssa todeten sosialistimaiden olevan myös syyllisiä kehitysmaiden imperialistiseen riistoon. Castro ilmoitti lokakuussa 1965 Guevaran luopuvan ministerin paikastaan, majurinarvostaan ja Kuuban kansalaisuudesta.
650 000 kuubalaista lähti maasta vuosina 1966–70 elintarvikepulan vuoksi. Taloudellinen tilanne parani 1970-luvulla Kuuban päästyä SEV:n jäseneksi. Kuuba sai 15 vuoden korottoman maksuvapauden ja uusia miljardiluottoja. Neuvostoliittolaisia asiantuntijoita oli Kuubassa 1970-luvun lopussa jopa 150 000.
[muokkaa] Suhteet ulkomaille
Fidel Castro on pysynyt johdonmukaisesti sosialismin tiellä. Hän on toiminut myös sitoutumattomien maiden suuntaan solmimalla suhteita Intiaan, Kanadaan, Jugoslaviaan.
Kuuba tuli riippuvaiseksi Neuvostoliiton markkinoista sekä sotilaallisesta ja taloudellisesta avusta. Castron oli rakennettava Kuuban sotavoimat Neuvostoliiton aseistuksen ja sotilasneuvonantajien avulla. KGB piti otteessaan Havannaa, ja Castro tiukensi kommunistipuolueen otetta kaikilla hallinnon alueilla, tiedotusvälineissä ja koulutusjärjestelmässä, kehittäen neuvostotyylistä sisäistä poliisia. Castron liittolaisuus Neuvostoliiton kanssa aiheutti erimielisyyksiä hänen ja Guevaran välillä, joka kannatti enemmän kiinalaisten ideologiaa Neuvostoliiton kommunistipuolueen ja Kiinan maolaisen kommunistipuolueen välisessä kiistassa.
Castro kutsui Kuubaan vallankumouksellisen konferenssin helmikuussa 1966. Tavoitteena oli suunnitella yhteistä toimintasuunnitelmaa amerikkalaista imperialismia vastaan. Neuvostoliitto kärsi taloudellisia tappioita Kuuban kanssa käytävässä kaupassa eikä Kuuba ei ollut saavuttanut sokerintuotannolle asetettuja tavoitteita. Suhteet Neuvostoliiton kanssa huonontuivat. Castro käynnisti oikeudenkäynnin Annibal Escalantea vastaan. Castro epäili KGB:n kavaltaneen Guevaran. Castro ei kuitenkaan katkaissut välejään Neuvostoliittoon, sillä Kuuba oli riippuvainen Neuvostoliiton öljyntoimituksista.
Prahan kevään nimellä kulkeneet uudistuspyrkimykset Tshekkoslovakiassa vuonna 1968 Castro tuomitsi jyrkästi. Castro varoitti revolutionismista ja nimitti Tšekkoslovakian kumouksen johtajia Länsi-Saksan agenteiksi ja fasisteiksi.
5. marraskuuta 1975 Castro lähetti kuubalaisia sotilaita Angolaan antamaan aseellista apua vasemmistolaiselle MPLA-liikkeen hallitukselle taistelussa UNITA oppositiovoimia ja Etelä-Afrikan joukkoja vastaan. Moskova auttoi massiivisilla lentokuljetuksilla Kuuban asevoimien siirtoa Angolaan. Kuubalaisia sotilaita lähetettiin myös Somaliaan vastustamaan Etiopian asevoimia Ogadenin sodassa vuonna 1979. Castro on antanut tukensa vallankumousliikkeille kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 1979 Castro tuki sandistisissejä Nicaraguassa Somozan diktatuuria kaadettaessa. Neuvostoliiton taloudellinen apu Kuuballe loppui 1980-luvun lopussa. Neuvostoliitto maksoi sokerista Kuuballe 1,23 Yhdysvaltain dollaria per naula, kun sokerin maailmanmarkkinahinnat olivat laskeneet 17–22 senttiä per naula.
Neuvostoliiton vallan loputtua vuonna 1991 Kuuban talous heikkeni. Castro salli dollarin hallussapidon vuonna 1994 ja turismin harjoittamisen saadakseen tuloja. Yhdysvallat tiukensi kauppasaartoa asettamalla ehdon täydellisestä vallan ja yhteiskuntajärjestelmän muuttamisesta vuonna 1996. Keväällä 2003 75 hallituksen arvostelijaa vangittiin. Euroopan unioni jäädytti diplomaattisuhteensa Kuubaan kesäkuussa 2003. Amnesty International syytti Kuubaa lukuisista ihmisoikeusloukkauksista. Castro päätti lopettaa dollarin käytön peson rinnalla lokakuussa 2004. Maailmanpankki on vaatinut Kuuban yhteiskuntajärjestelmän muuttamista markkinatalouden mukaiseksi, joskin se on antanut myös Kuuballe tunnustusta sosiaalisten indikaattoreiden muita saman BKT-tason maita paremmista lukemista.
Vuonna 2005 Forbes-aikakauslehti mainitsi Castron olevan maailman rikkaimpia ihmisiä. Castro käynnisti oikeusjutun lehteä vastaan väärien tietojen levittämisestä ja hänen halventamisestaan. Castro lupasi, että hän eroaa virastaan, jos lehti pystyy osoittamaan väitteensä todeksi.
Castron saavutuksena on pidetty terveyden ja koulutuksen hyvää tasoa Kuubassa muihin kehitysmaihin verrattuna. Kuubalaisten lukutaito on kehitysmaista selvästi korkein.
[muokkaa] Perhe
Fidel Castron vanhemmat olivat Lina Ruz González ja Ángel Castro y Argiz. Castrolla on kaksi veljeä, Ramón (s. 1924) ja Raúl (s. 1931), ja kaksi siskoa, Juanita Castro Ruz, joka asuu nykyään Miamissa, Floridassa, ja Agustina Castro Ruz, joka asuu Havannassa. Fidel Castro on ollut naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäinen avioliitto oli Mirta Díaz-Balartin kanssa. Heillä on poika Fidel "Fidelito" Castro Díaz-Balart. Mirta ja Fidelito lähtivät Kuubasta vuonna 1954, ja Mirta erosi Castrosta. Fidelito palasi myöhemmin takaisin Kuubaan. Mirta asuu nykyään Espanjassa. Fidel Castron toinen avioliitto oli Dalia Soto del Vallen kanssa. Heille syntyi neljä poikaa Alex, Alexis, Antonio ja Alejandro. Rouva Soto del Valle asuu ehkä Ranskassa tai Kuubassa. Fidel Castrolla on yksi tytär Alina Fernández joka asuu USA:ssa.
[muokkaa] Terveydentila
Viime vuosina ikääntyvän Fidel Castron terveydentila on ollut spekulaation kohteena. Vuonna 2005 CIA väitti Castron sairastavan Parkinsonin tautia. Castro kiisti kaikki väitteet.
31. heinäkuuta 2006 Fidel Castro luovutti hallintovastuun tilapäisesti veljelleen Raul Castrolle jouduttuaan suolistoleikkaukseen. Suolistoleikkauksen jälkeen Castro vakuutti olevansa kunnossa, mutta toipuminen vie aikaa.
