Fenomenologia
Wikipedia
Fenomenologia on filosofian tutkimussuuntaus ja oppi, joka pyrkii tutkimaan tietoisuuden rakenteita havaintokokemuksessa.
Havainnoidessaan ympäristöään ihminen on hyvin aktiivinen. Immanuel Kant sai aikaan tietoteoreettisen kopernikaanisen kumouksen väittämällä, että havaitseminen on aktiivinen prosessi, jonka suunta on pikemminkin tiedostajasta tiedostettavaan eikä päinvastoin, kuten aikaisemmin ajateltiin. Havainnoija pakottaa omia käsitteitään ja skeemojaan havainnoitavan kohteen ominaisuuksiksi, vaikka ne ovatkin lähtöisin havainnoijasta itsestään.
Edmund Husserl oli fenomenologian perustaja. Hän määritti tieteen tarkoitukseksi tutkia noemaa, sitä tiedostettavan kohteen osaa, joka sijaitsee tietoisuudessa. Jos katselemme kukkaa, verkkokalvoillemme syntyy ainoastaan aistimuksia vihreästä pitkulaisesta varresta eri sävyissä ja valkoisesta kukasta. Fenomenologia tutkii sitä, miten visuaalinen havaintoaines ilmenee meille spatiaalisena, kolmiulotteisena esineenä ja miten tietoisuutemme antaa sille nimen "voikukka". Fenomenologisessa filosofiassa korostetaan havainnoijan näkökulmaa todellisuuteen.
Toisin sanoen noema on se osuus tiedostettavasta kohteesta, joka on kokonaan lähtöisin tietoisuudestamme. Jos näemme hallusinaation voikukasta, vaikuttaa se yhtä todelliselta kuin oikeakin. Fenomenologian eräs tehtävä on siis selvittää, mikä on suurin yhteinen nimittäjä hallusinoidulla ja ei-hallusoidulla voikukalla.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Husserl, Edmund (1995). Fenomenologian idea: Viisi luentoa. Suomennos: Juha Himanka, Janita Hämäläinen ja Hannu Sivenius. Helsinki: Loki-kirjat. (Alkuteos: Die Idee der Phänomenologie, 1907.) ISBN 952-9646-10-0
