Ewald von Kleist
Wikipedia
Paul Ludwig Ewald von Kleist (8. elokuuta 1881—13. tai 16. lokakuuta 1954) syntyi Hessenissä, Saksassa. Hän aloitti sotilasuransa 1900 ja hänet ylennettiin seuraavana vuonna luutnantiksi 3. kuninkaallisessa kenttätykistörykmentissä. Vuonna 1910 hän liittyi Hannoverin ratsuväenkouluun ja meni samana vuonna naimisiin Gisela Wachtelin kanssa. Kleist jatkoi opintojaan sittemmin Berliinin sota-akatemiassa. Hän palveli ensimmäisen maailmansodan aikana sekä itä- että länsirintamalla. Hänet painostettiin eläkkeelle vuonna 1938 natsivastaisten mielipiteidensä vuoksi.
[muokkaa] Toinen maailmansota
Kleist kutsuttiin kuitenkin takaisin palvelukseen elokuussa 1939, ja hän komensi XXII armeijakuntaa Puolan invaasion aikana. Länsirintamalla vuonna 1940 hän joutui sanaharkkaan kenraali Heinz Guderianin kanssa, mikä johti englantilaisen tiedusteluretkikunnan täydelliseen evakuoimiseen Dunkerquesta.
Vuonna 1942 Kleist lähetettiin Kaukasukselle johtamaan joukkoja päämääränään alueen tärkeiden öljylähteiden valtaaminen. Hänet ylennettiin sotamarsalkaksi vuonna 1943. Hänet vapautettiin tehtävistään vuoden 1944 maaliskuussa hänen määrättyään Hitlerin käskyjen vastaisesti 8. armeijan perääntymään, jolloin se oli vaarassa tuhoutua venäläisten ansiosta.
Yhdysvaltalaiset joukot vangitsivat Kleistin vuonna 1945. Vuotta myöhemmin hänet lähettiin kommunistiseen Jugoslaviaan vastaamaan syytöksiin sotarikoksista. Kleist todettiin syylliseksi ja tuomittiin 15 vuoden vankeusrangaistukseen. Vuonna 1948 hänet luovutettiin Neuvostoliittoon, jossa hän kuoli vankeudessa vuonna 1954.
