Epipaleoliittinen kausi
Wikipedia
Epipaleoliittinen kausi on kivikauden aikakausi joka ajoittuu suunnilleen 10000 - 8000 vuotta sitten.
Kausi on osittain sama kuin mesoliittinen kausi ja päättyy holoseenikauden alkuun eli jääkauden päättymiseen. Kautta käytetään mesoliittisen kauden sijasta kulttuureissa, joissa jääkauden aikaisella jäätiköitymisellä ei ollut merkittävää vaikutusta. Epipaleoliittistä kulttuuria on esiintynyt mm. Lähi-idässä, Anatoliassa, ja Kyproksella.
Esimerkiksi Natufin metsästyksellä ja villiviljalla elatuksensa hankkinut kulttuuri Välimeren itärannikolla oli tyypillinen epipaleoliittinen kulttuuri.
[muokkaa] Epipaleoliittinen kausi Lähi-idässä
- Epipaleoliittinen I 20000-12000: viileää, kuivaa, väestä hajanaista, harvaa ja liikkuvaa
- Epipaleoliittinen II 12000-10500: Böllingiä vastaava kausi Euroopassa, ilmasto lämpenee ja kostuu, paikoilleen asettunutta asutusta, yleensä pieniä kyliä, vain harva yli 2000 m2, ympyrämäisiä ja kuoppataloja
- Natuf-kulttuuri 12000-10000
- Zarzian 17000-10000 Zagrosvuorilla
[muokkaa] Lähi-idän epipaleoliittisia löytöpaikkoja
- Ain Mallaha (13000-11000 eaa; Levantti)
- Zawi Chemi Shanidar (11000-10000 eaa;
Zagros)
- Tell Abu Hureyra (11000-10000 eaa ->)
