EKG
Wikipedia
Elektrokardiografia eli EKG on menetelmä nauhoittaa sydämen sähköistä impulssia. Tunnetaan myös nimillä sydänfilmi tai sydänsähkökäyrä. EKG on veretön ja erittäin yleinen ja käyttökelpoinen tutkimus lääketieteellisessä diagnostiikassa. EKG koostuu niin kutsutuista komplekseista ja eri aalloista, jotka kuvaavat sydämen eteisten ja kammioiden toimintaa. Ekg:ssä ensimmäinen heilahdus on nk. p-aalto, joka kuvaa eteisten aktivoitumista. Tämän aallon jälkeen seuraa qrs-kompleksi, joka taas kuvaa kammioiden aktivoitumista. Viimeinen heilahdus ekg:ssä on t-aalto, joka kuvaa kammioiden palautumista lepotilaan.
Normaalissa EKG:ssa sydäntä tutkitaan raajakytkentöjen avulla sagittaalitasossa sekä rintakytkentöjen avulla horisontaalitasossa.
EKG antaa tietoa sydämen tilasta. Paitsi rytmiä, myös sydämen sähköistä johtumista sekä rajoitetussa määrin arvista, sydäninfarktista ja sen vaiheesta ja sijainnista sekä nestetasapainon häiriöistä ja myrkytystiloista.Myös erilaiset sydämen tulehdustilat, kuten sydänlihastulehdus (myokardiitti) ja sydänpussintulehdus (perikardiitti)näkyvät ekg:ssä muutoksina, joista varsinkin sydänpussintulehdus tulkitaan usein virheellisesti akuutiksi sydäninfarktiksi.
Erityinen rasitus-EKG antaa tietoa sydämen suorituskyvystä.
Sydämen tilasta saadaan tietoa myös ultraäänidiagnostiikalla, magneettikuvauksella, varjoaine- ja isotooppikuvauksin sekä monenlaisten verikokeiden avulla.
